4.2.Takaisin Helsingissä

Lentokone laskeutui eilen iltapäivällä Suomen maaperälle ja jopa ihan ajoissa. Kinujen jonottaessa passin tarkastuksessa pääsin kävelemään heti Eu-kansalaisten linjalta noutamaan matkalaukkua, joka tulikin pian hihnalta. Kumma kyllä eivät olleet vallanneet sitä linjaa.

Kotipesä oli onneksi ihan kunnossa ja kasvitkin aika hyvissä voimissa. Ihmetyttää kovasti täällä taivas, jota näkyy joka puolella, hanavesi, ihmisten vähyys kaduilla ja junassa jne... Kummasti näköjään ehti tottumaan jo erilaiseen maisemaan ja käyttäytymiseen. Lumi oli iloinen yllätys. Toivottavasti säilyykin maassa, jotta pääsee sivakoimaan suksilla ja liitelemään luistimilla. Siihen nyt ei kyllä lunta tarvita, mutta pakkasta kylläkin.

Tänään sitten alkoi heti kahdeksalta työläisen arki virastossa ilman suurempia ihmettelyjä tai ongelmia.Nyt kyllä väsyttää (olen siis jo kotona), mutta täytyy yrittää pysyä valveilla, jotta tottuisi tähän aikavyöhykkeeseen mahdollisimman nopeasti.

Seuraavan kerran kirjailen matkakuulumisia vuoden päästä luultavasti Australiasta tai mahdollisesti Kanadasta tai Koreasta.

Yleistä Pekingistä

Tässäpä innostuin kuitenkin kirjoittelemaan ja muistelemaan jo tätä Pekingin eloa. Laitan nyt tällaisen version, jota sitten jatkan eteenpäin Suomessa.


Kartta
Pekingin lentokentällä oli jaossa varsin näppärä kartta. Toivottavasti ei ole ollut saatavissa vain olympialaisten takia, vaan pysyisi tarjonnassa jatkossakin. Kirjakaupoista ja kaduilta, myyjiä metroasemien liepeillä ainakin Tiananmenillä, voi ostaa sitten karttoja.Kiinalaiset eivät juuri tunnu osaavan lukea tai käyttää karttaa. Sen avulla voi olla vaikeaa saada apua, vaikka nimet olisivat myös kiinalaisin merkein kirjoitettu.
Google maps oli ihan toimiva Pekingin osalta. Täytyy kyllä todeta vielä, että kartat ovat myös epätarkkoja. Paikat ovat merkitty suunnilleen. Sama paikka voi olla merkittynä eri kartoissa korttelin eri puolille. Lisäksi kaupunki tietysti elää kaiken aikaa.

Metro
Metroon pitää lunastaa 20 yuanin kortti, jonne sitten voi ladata rahaa. Yksi matka maksaa 2 yuania ja sillä voi oleskella maan alla rajoituksetta ja tehdä niin monta vaihtoa, kun vain jaksaa. Varsin nopea ja näppärä. Ruuhkaisimpiin aikoihin vain aivan täpötäynnä eikä sisään edes välttämättä mahdu, vaikka kuinka tunkisi tai sinua tungettaisiin. Kuulutukset ja opasteet myös englanniksi.

Bussit
Busseja kulkee joka suuntaan. Niistä on vaikeampi ottaa selkoa. Kuulutukset ja asemien nimet ovat kyllä myös englanniksi. Maksaa voi metrokortilla, jolloin hinta on 0,4 yuania.

Taksi
Taksin lähtötaksa on 10 yuania ja illalla 11 yuania, sillä voi sitten huristella 3 kilometriä. Varsin edullista siis, jos on liikkeellä esimerkiksi kolmistaan. Ruuhka-aikoina taksi on kuitenkin jumissa muun liikenteen seassa. Silloin turhauttaa kovasti, sillä käveleminenkin olisi nopeampaa. Taksilla liikutaan käyntikorttien ja taksioppaan avulla. Taksiopas on pieni vihkonen, johon on englanniksi ja kiinaksi kirjoitettu keskeisten paikkojen osoitteita ja ajo-ohjeita niihin.

Kirjat
Kirjastossa ei valitettavasti tullut käytyä. Take5:ssa ja Bookwormissa oli esimerkiksi kirjoja luettavaksi baarissa tai lainattavaksi.
Wangfujinin Foreignb Bookstoressa kirjakaupassa oli englanninkielistä kirjallisuutta ja muutama hylly kirjoja oli myös Friendship storessa.Vieraskielisten kirjojen hinnat ovat moninkertaiset verrattuna kiinankieliseen kirjoihin n. 20 euroa. Joskus kyllä Kiinaan liittyviä kirjoja saattaa saada paljon huokeammin.

Leffat
Kiinalaisia elokuvia, jossa olisi englanninkielinen tekstitys oli vaikeaa löytää.
Kaikenlaisia englanninkielisiä klassikoita Sound of Musicista Jurassic Parkiin oli sen sijaan paremmin tarjolla.DVD-kaupoissa oli kaikenlaisia uusia, lähinnä amerikkalaisia leffoja tarjolla. Ranskankielisiä oli myös jonkin verran.Vuokraamoita ei löytynyt. DVD:t maksoivat 8-15 yuania kipale. Piraattiversioita on runsaasti liikenteessä.Leffateattereissa oli tarjonta todella suppea ainakin tällä hetkellä. Elokuvakerhoja ja eri kulttuurikeskuksilla voi olla myös näytöksiä. Kansainvälisiä elokuvakanavia voi sitten katsella.

Televisio ja radio
CCTV 9 on Kiinan virallinen englanninkielinen oma kanava.Sieltä nyt tulee kaikenlaista myönteistä Kiinaan liittyvää. Ihan mielenkiintoisiakin ohjelmia varmasti joukossa. En loppujen lopuksi paljoa katsellut. Radiota en hirveäsi kuunnellut. Eli ei ole suosikkiasemia.

Sanomalehdet
China Daily
http://www.chinadaily.com.cn/

People's Daily
http://english.people.com.cn/

Musiikki
Tuntui enimmäkseen olevan sellaista kevyttä romanttista lauleskelua tai sitten poppailua.Varmasti kaikkea muutakin on, mutta siihen tarvitsee sitten kyllä ennakkotietoja tai kiinalaisoppaan, joka tietää musiikista. Cd-levyjä kyllä myynnissä. Seppo sai onneksi työkaveriltaan edes vähän musiikkia.

Liikunta
Ulkona lenkkeily ei kauheasti houkuttele ilmanlaadun ja liikenteen takia. Puistoissa voi kuitenkin juoksennella ja harjoittaa muuta liikuntaa, jos haluaa. Siellä täällä on sellaisia yleiseen käyttöön tarkoitettuja kuntolaitteita ulkona. Uimahalleja ei ole kai kuin pari. Kuntosalit ovat usein asuntojen yhteydessä. On niitä kyllä muutenkin, mutta maksut ovat aika korkeita. Itse olen käynyt joogassa Fine-Yoga-nimisessä paikassa. Opetus on pääasiassa kiinaksi, mutta ohjaajat puhuvat kyllä englantia. Ryhmissä 3-7 henkilöä. Kallista, mutta mukavaa. Jos olisit 3 kk tai pidempään, vois ostaa kausikortin. Jos kiinaa osaa, voi varmasti löytää paljon erilaisia liikuntraryhmiäkin. Ekspaateillakin on kyllä kaikenlaista toimitaa salibandyn pelaamisesta alkaen.
http://www.fine-yoga.com/?p=566106&lang=en_us

Vaellukset Kiinanmuurille
Beijinghikersin reissut olivat todella hyviä. Koko päivä vaeltelua muurilla tai muurin ympäristössä ja sitten pieni tutustuminen maalaiskylään. Toisella reissulla ei valitettavasti ollut kunnon ruokaa. Kannattaa siis varmistaa, kuuluuko ruoka vai pelkästään pähkinöitä ja olutta päivän päätteeksi. Vaelluksia ainakin sunnuntaisin. Kesäaikaan useammin.Mukavaa porukkaa ainakin meidän reissuilla eri maista.
http://www.beijinghikers.com/

Kiinan kulttuurikeskus
Järjestään kiinan kielen kursseja ja kaikenlaista muuta toimintaa luennoista nuudeleiden tekemiseen. Lisäksi erilaisia retkiä, mutta ne ovat aika kaliita.
http://www.chinaculturecenter.org

Beijingfinns
http://www.beijingfinns.com/

Pekingin menoista löytää tietoa kuukausittain ilmestyvistä lehdistä, joita ovat That's Beijing, Time Out, jne..
http://www.thebeijinger.com/
http://www.thats-bj.com/
http://www.cityweekend.com.cn/beijing/

Akrobatiaa ja teatteria
Pekingistä löytyy monia hyviä akrobatiapaikkoja tai ainakin jos aiemmin ei ole vastaavia nähnyt.
Hyviä kokemuksia
Chaoyang Akrobatics- hyvä esitys monipuolista akrobatiaa ja vähän lavasteita
Tiandi Akrobatic Show-kotikutoisempaa, mutta taidokasta akrobatiaa, ei koreilua ja kikkailua lavasteilla
Red Theater-tällä kertaa ainakin ihan ok kung fu -esitys. tosin valoilla ja efekteillä yritettiin liikaa vaikuttaa.
Huguang Guild Hall-oopperaa hienossa vanhassa pihatalossa, teetä ja pähkinöitä kyytipoikana, hyvä kurkistus perinteiseen oopperaan. laulun lisäksi pantomiimia ja akrobatiaa.
Lao She Teehouse-läpileikkaus eri kiinalaisista taiteenlajeista teetä hörppien
Beijing Night Show-kabareemainen tanssiesitys pukuloistoineen, makupaloja myös akrobatiasta, kung fusta yms, pöydässä istuen, mahdollisuus syödä
National Centre for Performing Arts
Suuressa esittävien taiteiden talossa voi sitten katsella isompia produktioita. Hieno paikka jo itsessään. Ohjelmiston ja lippujen hankkimisen voi katsella
http://www.chncpa.org/n457779/index.html
http://www.piao.com.cn/en_piao/shouye.asp
Liput kannattaa ostaa etukäteen. Esitykset voivat olla loppuunmyytyjä. Niin ei päästy balettia katselemaan.

Lipunmyyjiä ja matkanvälittäjiä
Lippuja esityksiin saa hankittua halvemmalla välittäjien kautta. Niitä löytyy ihan netistä hakemalla. Tässä pari, jotka ainakin toimivat ihan hyvin. Lipunvälittäjälle meilataan tai soitetaan. Se ottaa yhteyttä ja vahvistaa asian. Meidän tyypit soittivat sitten vielä ennen esitystä ja varmistivat, että ollaan tulossa. Tyypille annetaan rahat kouraan ja se käy sitten ostamassa liput. Jotkut tuovat myös lippuja kotiin tai johonkin sovittuun paikkaan.
http://www.thebeijingguide.com/shows/acrobats.html
http://www.cyclechina.com/Tours/2007/5/200751300209.html

Ravintolat ja ruoka
Täällä ovat tarjolla koko maailman keittiöt varmaan etiopilaisesta unkarilaiseen ja eri Kiinan maakuntien keittiöt edustettuina. Ravintoloita on pienistä katukeittiöistä hienoihin isoihin loistopaikkoihin ja hintahaarukkakin on valtava. Useimmissa paikassa ruokalistassa on kuvat, joiden avulla tilaaminen onnistuu vaivattomasti. Koskaan ei kuitenkaan voi olla varma, mitä sitten loppujen lopuksi saa. Pelkkiä kasvisannoksia on hyvin helppo täällä saada. Perinteisesti tilataan pöytään monta ruoka-annosta, jotka sitten jaetaan kaikkien ruokailijoiden kesken. Yksin syöminen voisi olla vähän hankalaa ja tylsempää. Ostoskeskuksien yhteydessä on kuitenkin pikaruokaloita, joista saa yksittäisiä annoksia. Korttiin ladataan rahaa ja sillä maksetaan siinä pisteessä, mistä ruokansa ostaa. Kuvien lisäksi esillä on yleensä myös malliannokset. Omaksi suosikseni nousi täällä munakoisoannos, joka oli miltei joka paikassa hyvää. Munakoison lisäksi, herneet, sienet, tofu, pähkinä ja pinaatti ovat täällä todella yleisiä. Nuudelit uivat yleensä sellaisessa liemessä. Sichuanilainen viittaa yleensä tuliseen ruokaan ja muutenkin tulisia annoksia on. Monissa on mukana chiliä. Ravintolasta voi pyytää sitten loput ruoat mukaansa. Itse en kyllä tätä kertaakaan nähnyt. Noissa pikaruokapaikoissa annossa on noin 20 yuania eli 2,4 euroa. Samanhintaisia ovat myös annokset peruskiinalaisissa ravintoloissa.Halvimmat kasvisjutut ovat tosin vian 8 yuania lautaselta. Keskiluokan paikoissa annokset maksavat sitten noin puolet enemmän. Ja vielä hienommissa taas sitten puolet enemmän, jolloin ollaankin jo Suomen hintatasolla.Pizza Hut Subway, Mc Donalds, KFC ovat myös helposti löydettävissä.

Ruokakaupat
WallMart ja Carrefour ovat isoja kauppoja tyyliin Prisma tai Citymarket ja niissä on laajat valikoimat elintarvikkeita. Ne ovat jättiläismäisiä, mutta pienempiä supermarketteja en ole valitettavasti ainakaan meidän alueelta löytänyt. Niiden jälkeen tulee sellaisia ihan pieniä putiikkeja, joista ei välttämättä löydä haluamiaan tuotteita. Hedelmiä ja vihanneksia myydään myös kärryistä kaduilla ja jonkinlaisilla torialueilla.

Länsimaalaisia, erityisesti amerikkalaisia tuotteita myyvät esim. Jenny Lou, jossa on kalliit hinnat. Sieltä voi kuitenkin löytää haluamansa tuotteen. Lisäksi on esimerksi Olée-nimisiä kauppoja hienommissa ostoskeskuksissa. Silkkimarketin alakerrassakin on pieni kauppa.
Sijainteja voi katella kauppojen omilta nettisivuilta.

Ostoksilla
Silkkimarketilla, yassulla,räätälillä teekaupoissa yms pikkuputiikeissa, pitää ja voi aina tinkiä.Friendship Storessa voi käydä vähän katselemassa vertailua hinnoille. Siellä oli omasta mielestäni muutenkin mukava asioida. valikoimat eivät olleet suuret,lähinnä siis silkkiä ja muuta tavallista kiinalaiskamaa, jota turisteille myydään. Mutta vaatteita pääsi sovittamaan eivätkä myyjät olleet haukkoina niskassa. Hinnatkin ovat kiinteät.Mitä tahansa täällä melkein tuntuu kyllä löytyvän, oikeiden kokojen löytäminen voi sitten olla ongelmallisempaa. Suuria ostoskeskuksia merkkiliikkeineen on todella paljon. Kaikenlaista sekalaista kiinalaista kamaa löytyy parhaiten Tianyin halpismarketista Fuchenmengin metroaseman länsipuolelta, taisi olla korttelin päässä.


Kiinalla pärjää
Englantia tai muita kieliä ei välttämättä puhuta muutamaa lausetta enempää edes isojen hotellien vastaanotoissa. Sieltä täältä saattaa putkahtaa englannin kielen taitoisia henkilöitä ihan missä vaan. Pääasiassa täytyy selvitä elekielellä, kuvilla ja kaikenlaisella viitonnalla. Muutama kiinan kielen sanakin oikein lausuttuna tuo apua.


Raha
-Automaatteja löytyy helposti, mutta nostokustannukset ovat arvoitus.
Luottokunnan/pankin veloittaman nostopalkkion lisäksi veloitetaan n.1,5-4,5 % Kiinaan.
-Suurin seteleistä on 100 yuania, josta on liikkeellä paljon väärennyksiä. Itsehän niitä ei voi maksaessaan saada takaisin, mutta sinun antaman setelin voidaan väittää olevan väärennös. Vaihtorahaa ei välttämättä ole satasesta ja vaihtorahan saaminen voi kestää. Pienet setelit pieniä ostoksia varten ovat äärettömän käteviä kuten tasarahakin. Pienin seteleistä on 1 yuan. Rahaa voi välillä olla melkoinen tukku mukana, koska tuo 100 yuania on n. 12 euroa ja myynnissä on kuitenkin tuhansien yuaneitten tuotteita.
-Kolikoita ei juurikaan käytetä, vaikka niitä on liikkeellä.
-Luottokortilla voi maksaa joissakin paikoissa lähinnä kansainvälisten ketjujen liikkeissä ja merkkikaupoissa.


Ilmanlaatu
On huono
http://english.sepa.gov.cn/


Hankalaa löytää:
-Leivinpaperi
-Kuivahiiva
-(Suomalaistyyppinen) fluorihammastahna
-Kunnon kuplavettä(siis vichyä, Watsonia ja muuta kyllä on)

Isoja kokoja vaatteista ja kengistä

2.2. Viimeinen päivä

Eilinen ilta Lao Shen teehuoneella oli ihan mukava viimeinen kokemus kiinalaisesta kulttuuritarjonnasta. Lavalla nähtiin tanssijoita, muusikoita, taikuri, kasvojen vaihtaja ja tietysti kung fu -taiteilijoita. Kasvojen vaihtaja oli tosin jotenkin parempi siellä Beijing Night Show'ssa. Pöydissä oli pieniä snackseja ja teetä kupissa kaiken aikaa. Ikävää vain, että koko ajan oli samaa vihreää teetä, joka sitten muuttui tietysti varsin kitkeräksi. Mukavaa olisi ollut maistella erilaisia teitä. Lämpöinen tila oli täytetty tehokkaasti pöydillä ja meidän keskikarsinasta ei enää kunnolla nähnyt lavalle. Oikeastaan vain ihan eturivin paikoilta pystyy seuraamaan esityksiä täysin siemauksin. Kokonaisuudessa paikka on uusi, mutta perinteisesti sisustettu. Sitä voi käydä ihmettelemässä ihan päiväsaikaankin ja pistäytyä samalla teepuodissa, jonka valikoimat olivat vaan yllättävän suppeat. Teetäkin varmaan voi sitten maistella toisen salin puolella.

Kello on jo puoli kolme ja viimeinen päivä täällä menossa. Ikävää. Olisi ollut mukavaa viettää täällä viikko tai pari lisää näin terveenäkin. Vielä jäi käymättä kirjastoissa. Täällä on vain pari suurta kirjastoa. Ei siis mitään kirjastoketjua sivupisteineen. Beijing Capital Museumissakin oli tarkoitus vierailla, mutta en onnistunut tekemään varausta verkossa eikä puhelimenkaan silloin siellä vastattu. Viime viikon se sitten olikin kiinni. Museoon pitää nimittäin tehdä varaus puhelimitse tai netitse 3 päivää ennen menoa. Virallisen selityksen mukaan tämä on joustavin keino pitää huolta, ettei museossa ole liikaa kerralla väkeä. Viime viikkoina enimmäismäärät eivät ole olleet lähelläkään ylittyä, mutta kenties heillä on jotain muuta hupia kävijöiden passien numeroista ja muista henkilöllisyystiedoista. Nää on näitä kiinalaisuuksia. Muuten on sairastelusta huolimatta ehtinyt aika hyvin käydä niissä paikoissa, joissa oli tarkoituskin täällä Pekingissä.

Aamupäivästä kävin vielä viimeisen kerra Wallmartissa ostamassa vähän evästä ja hyvästelin sitten riisikeittimen. Tavaroiden mahdutus laukkuihin vaati oman aikansa ja vielä pitäisi saada urheilukamat sovitettua mukaan. On nimittäin seuraavaksi tarkoitus käydä salilla, vaikka eilinen kyllä tuntuu jaloissa. Sitten voisi lueskella. Pekingiin liittyvä linkkikokoelma ja "matkamuistio" on vielä työn alla. Sen heitän tänne blogiin ehkä vasta sitten Suomessa. Sepon kotiuduttua töistä lähdetään vielä vähän kierrostelemaan ulos ja syömään johonkin.

Huomenna koneen pitäisi nousta siiville 11.40 ja laskeutua sitten Suomeen 14.20 muistaakseni. Matka-aika on kuitenkin reilu 8 tuntia. Hauskaa tuo ajalla leikittely. Koko Kiinaa on muuten samassa aikavyöhykkeessä. Aika pohjautuu tietysti auringon liikkeisiin täällä idässä, joten lännessä sitten aurinko nousee ja laskee aika mielenkiintoisiin aikoihin ympäri vuoden.

1.2.Rentoilua

Olo tuntui heti aamusta lopultakin jopa niin terveeltä että menin pitkästä kuntosalille. Juoksentelin matolla vähän aikaa ja heiluttelin sitten puntteja. Mukavaa oli päästä taas liikkumaan, mutta ikävää huomata, kuinka kunto on kadonnut tässä 3 viikon aikana. Sitten hyvästelemään saunat ja poreallas. Ei sitä taas tiedä, milloin seuraavan kerran saunassa tulee käytyä. Jatkoin päivääni hieronnalla Sepon jäädessä sohvalle köhimään. Ihan tästä läheltä, Jianguomenwai Dajielta, löytyi todella mukava paikka. Omat vaatteet vaihtuivat pyjamaan ja kipusin sohvamaiselle hierontapöydälle makoilemaan. Selästä löytyi sitten varsinaisia jumiutumia ja yllättäen myös pohkeista. Välillä kyllä muljui ja koski ihan kunnolla, mutta rentouteena yritin siitä huolimatta olla kiinalaisnaisen käsittelyssä ihmetellen tämän voimia. Liangzi Foot&Body massage veloitti tunnin hieronnasta 160 yuania (noin 20 euroa). Halvemmissa paikoissa maksaa 100 yuania, mutta ympäristöstä ja hierojien taidoista ei voi sitten olla varma. Tarkoitus oli kokeilla täällä jalkahierontaakin, jossa käsitellään erityisesti jalkapohjia, mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. Nautintojen päivä jatkui sitten Sepon kanssa myöhäislounaalla Vegehutissa Sohon alueella. On Beijingin ensimmäinen ja varmaan ainut vegaaniravintola. Söimme mm. kaalitäytteisiä dumplineita, bambua ja herneitä. Ruoka oli ihan maittavaa, muttei mitenkään erityisesti maustettua. Listalla olisi ollut mm. vietnamilaisia kevätkääryleitä ja tofuhampurilainen. Olisi voinut tuollakin useammin käydä, jos olisi aiemmin tiennyt paikasta. Sisustus oli ihan ok. Huvittavaa oli, että ikkunoista oli kuvia länsimaalaisista julkkisista, jotka ovat kasvissyöjiä. Myöhäiseksi jälkiruoaksi on juuri Seppo laittamassa pullia uuniin. Toivottavasti pellin päällyysteenä oleva cookinpaper on tosiaan leivinpaperia eikä voipaperia. Päivä jatkuu tai ilta alkaa sitten Lao Shen teehuoneella, jonne ostimme eilen liput.

31.1. Pu'erin maistajaiset

Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin yskänpuuska ei enää yllättänyt. Ehkäpä tästä sitten kuntoutuu. Seppo tosin on yskinyt sitäkin enemmän. Päivät alkavat olla vähissä, joten on sellainen jäähyväistunnelma. Pakkasin tavaroita jo laukkuun. Tyhjää tilaa ei todellakaan ole. Toivottavasti käsimatkatavaroita ei punnita eikä turhan tarkkaan katsella. Hassua, kun käy paikoissa viimeistä kertaa. Käytiin syömässä Silkkimarketin lähistöllä ravintolassa, jossa käytiin ensimmäisinä päivinä, kun tulin tänne. Tilattiin kokonainen kala, jonka lihaa oli friteerattu piikkimäiseksi kuoreksi ja soijariisiä. Kalaa en ole syönyt kuin pari kertaa, joten siinä mielessä ei ollut tyypillinen ateria. Viimeinen kierros sitten Silkkimarketillakin. Se on jännä paikka, joka tuntuu joko ihan vastenmieliseltä tai sitten ihan mukavalta oman mielialan mukaan. Vieri vieressä olevista kojuista tarjotaan monenkerroksen verran kaikenlaisia kopiotuotteita, rihkamaa ja varmaan jotain ihan oikeitakin tavaroita. Myyjät huutelevat katselemaan ja jos pysähdyt, olet tietenkin potentiaalinen asiakas, jolle tehdään erikoistarjouksia. Tosin jos kävelet pois, hinta sitten putoaakin vielä roimasti lisää.

Illalla ajattelimme mennä Lao Shen teehuoneeseen nautiskelemaan tietä ja katselemaan samalla kiinalaisen kulttuurin antia. Emme kuitenkaan saaneet lippuja, mikä osoittautui erittäin hyväksi. Suuntasimme kulkumme Kielletyn kaupungin pohjoispuolelle olevalle alueelle ja jäimme pois Guloudajien metroasemalla. Siellä olikin varsin viehättävä ja eloisa hutongalue sekä huvialue ravintoloineen ja baareineen. Ainakin ensivaikutelma iltavalossa oli todella hyvä. Pysähdyimme heti Memory-nimiseen baariin, jossa oli erittäinen hyvä tunnelma. Hieman sellainen latinohenkinen ehkä sisustukseltaan. Alakerrassa oli tilaa 12 hengelle ja sitten oli sellainen pieni parvi, jossa istuskeli ihmisiä ja soitteli kitaraa. Muuten musiikkina soi sellaista rauhallista kiinan-, ranskan- ja englanninikielistä. Läppäripaikka työskentelyä varten, kultakaloja purkissa, kirjoja selattavaksi ja pari peliä pelattavaksi. Pikkuruinen baaritiski. Oluen ja baileysmaidon jälkeen siirryimme maistelemaan pu'erteetä, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Paikan isäntä kertoi meille englanniksi teestä, tarjosi kupposit ja valmisti sitten meille teepöydällään sekä raakaa, väriltään keltaista että kypsää, väriltään punertavaa. Mukavaa, että tällainen paikka tuli vastaan, mutta harmi, että vasta nyt. Olisi voinut käydä tällaisissa paikoissa teetä maistelemassa monta kertaa. Pu'ertee tuoksui makealle, mutta maistuu aivan toisenlaiselle aika voimakkaalle ja ehkä jopa karvaalle. Ei ollut kyllä kumpikaan noista oma suosikkini. Maku muuttuu vanhetessaan ja ehkä olisikin pitänyt maistella ikääntyneitäkin ihan kokeiluksi. Pu'erista on liikkeellä eri vuosikertoja ja ilmeisesti 30 vuotta vanhaankin teetä saa aika helposti. Hinta tietysti nousee iän myötä ja satovuosissa on eroa.

Näimme sitten lopulta Pekingin Rumpu- ja Kellotorninkin sekä ihmettelimme Hou Hain rannalla luistelijoita ja kelkkailijoita. Järven ympärille loisti neonvaloja ja musiikki raikui. Täältä kannattaisi tulla etsimään illan istuskelupaikkoja. Varmaan jostakin löytyy tanssilattiakin. Jazzbaari melkein nappasi meidät sisäänsä, mutta palasimme kuitenkin taksilla kotiin. Varmasti Pekingistä löytyy vielä paljon paljon mukavia kadunpätkiä, jolla ei ole tullut käytyä, mutta tämä alue on ainakin ihan keskustassa ja omasta mielestäni paljon mukavampi kuin esimerkiksi Sanlitunin baarialue. Ehkä täytyy vielä tänään piipahtaa siellä päivänvalossa. Harmi, että alue jäi väliin Tanun ja Miran kanssa.

30.1. Uuden vuoden juhlinta jatkuu

Kiinalaisen uuden vuoden, kevätjuhlan tai kiinalaisittain chunjien juhlinta jatkuu. Illalla paukkuivat ja räiskyivät taas melko tavalla, joko sen takia että oli perjantai tai sitten uuden vuoden viidentenä päivänä poksutellaan muutenkin enemmän. Erilaisia härkiä niin muovisia kuin kipsisiä näkyy ympäri kaupunkia patsastelemassa. Osa näyttää kyllä siltä kuin niitä oltaisiin lahtaamassa pihveiksi. Viime vuosihan oli apinan vuosi ja ensi vuosi on tiikerin vuosi. Muita ovat jänis, lohikäärme, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Kaikista noista elukoista saa kyllä sitten patsaita ja pehmoleluja aikaan.

Itse kävimme ihmettelemässä uuden vuoden juhlintaa Chaoyangin-puistossa, jossa oli myös huvipuisto. Poiketen aiemmista puistoissa siellä oli myös ruokakojuja ja muutamia yrityksiä esittäytymässä sekä Venäjän mainontaa. Vähän sellainen messutunnelma siis. Perinteisten leijona- tai lohikäärmeasuisten esiintyjien sijasta näimme puujaloilla käveleviä jonkinlaisia avaruusötököitä. Pallonheittelyä, ongintaa ja muuta sellaista huvitusta oli tässäkin puistossa tarjolla. Koska paikka oli sen verran iso, tuntui yllättävän väljältä. Puistojen anti tosiaan poikkeaa toisistaan. Joissakin puistoissa on enimmän perinteisiä kiinalaisia esityksiä, kun taas toisissa on enemmän muuta huvittelua. Itse en nyt tuosta Chaoyangista niin piitannut, vaan mieluummin olisin katsellut perinteisempää touhua.

Uuden vuoden ajankohta vaihtelee täällä vuodesta toiseen. Mikäli olen ymmärtänyt oikein vuosi vaihtuu talvipäivänseisauksen jälkeisen toisen uuden kuun aikaan. Vapaata on yleensä koko viikko, mikä on pisin yhteinen loma-aika Kiinassa. Siihen monet sitten yhdistelevät vähän lisää vapaata eli lomailevat jopa 2 viikkoa. Neliviikkoinen kesäloma tuntuu varmaan ihan epätodelliselta. Juhlinta loppuu 14. päivänä, jolloin vietetään lamppujuhlaa. Se olisi ollut mukava kyllä nähdä. Vuoden ensimmäinen päivä ajoittuu 21.1.-20.2. välille. Osa kaupoista on suljettu, sanomalehdet eivät ilmesty jne...

Uusi vuosi aiheuttaa täällä stressiä nuorille, kun se on pisin lomajakso ja tapana on vierailla sukulaisten tai ainakin vanhempien luona. Netissä on etsitty poika- ja tyttöystäviäkin esiteltäväksi vanhemmille, jottei näiden tarvitsisi olla huolissaan sinkkuudesta. Tietysti säännöt sovitaan ja maksetaan kunnon korvaus. Parit myös riitelevät kumman vanhempien luokse mennään, vai mennäänkö käymään molempien luona kiireellä ja kalliisti, jos sattuvat asumaan vielä kaukana toisistaan. Uutena ratkaisuna tänä vuonna oli China Dailyssä esillä, että kummankin vanhemmat voidaan kutsua kaupunkiin nuorten omaan kotiin juhla-ajaksi. Yksilapsisia perheitä on paljon, joten asia merkitys on suuri senkin tähden.

Uutena vuotena pukeudutaan uusiin vaatteisiin ja perinteisiä kiinalaisia nuttuja, erityisesti punaisia, on näkynyt ihmisten päällä ja lapsilla erilaisia keisariasuja. Dumplineita, pieniä taikinakääröjä, joissa on täyte sisällä, tehdään yhdessä perheen kanssa tai sitten ostetaan valmiina kaupasta tai mennään ravintolaan syömään.Erilaisissa kakuissa on yleensä jonkinlaista paputahnaa ja sitten riisipuuroa. Ne eivät ole mitenkään erityisen makeita. Ja nykyisin tietysti sipsien, cokiksen, karkkien ja viinien kulutus kasvaa kaiken aikaa. Kortteja annetaan, lahjoja vaihdetaan ja tehdään toivomuksia.

Uudenvuodenkuvia (nianhua) kiinnitellään seinille tai kai niitä voi ihan maalatakin. Kaloja on näkynyt paljon, sillä ne merkitsevät yltäkylläisyyttä ja vaurautta. Varmaan jotakin on tässä unohtunutkin uuden vuoden vietosta. Mielenkiintoista aikaa Kiinassa, mutta toivotonta matkustaa mihinkään, kun kaikki kulkuvälineet ovat tupaten täynnä. Ja taas tuolla ulkona poksahti.

29.1. Kiinalaisuuksia

-Jonottaminen on etuilua, rynnimistä ja riveilyä.
Jono muodostuu vähintään kolmen hengen levyiseksi ellei käytössä ole todella kapeita karsinoita. Lippuluukulla sitten pitää tunkea rahoja, kun edellinen on asioimassa muutaman muun sivusta kiilanneen kanssa tai kaupassa tunkea hedelmät suoraan vaa'alle kurkotellen kaukaa. TYhjään metroonkin kannattaa rynnistää tuuppien ulos tulevia ihmisiä.Ja joka paikkaanhan täällä melkein sitten jonotellaankin. Ennen kuin lentokonekin on kunnolla laskeutunut kannattaa tietysti hypätä keskikäytävälle jonottamaan, että pääsisi koneesta ulos.

-Juomat ovat lämpimiä.
Ruoan kanssa juodaan lämmintä vettä tai teetä.Jos tilaa muita virvokkeita tai olutta, ne tulevat huoneenlämpöisinä, ellei pyydä niitä erikseen kylminä.


-Aina löytyy vastaus
Kysymyksiin vastataan, vaikka vastausta ei tiedetä tai ymmärretä. vastauksena voi olla myös jotain ihan muuta asiaa. En tiedä, on harvinaisuus.Jokin asia voi olla aluksi kyllä ja hetken päästä ei.

-Sisällä on kylmä
Sisätiloissa ei ole lämmitystä, ei välttämättä ravintoloissa, teattereissa, museoissa yms Ruokailla voidaan ulkona talvisaikaankin. Takit päällä oleskellaan sisätiloissa ja alusvaatteet ovat paksuja.
Uusimmissa ja turisteille suunnatuissa paikoissa tietysti sitten lämmitelläänkin, jos varaa on.

-Liikennesäännöistä joustetaan
Kävellessä on pakko mennä päin punaisia, puikkelehtia autojen joukossa, jäädä odottelemaan kaistojen väliin, jos aikoo päästä eteenpäin. Autolla ajaessa pitää puikkelehtia kaistalta toiselle. Risteyksissä on liikennevalojen lisäksi myös liikennettä ohjaavia henkilöitä, mutta niiden suosituksista ei kannata turhaa piitata. Poliisit ajelevat vilkut päällä, vaikka eivät olisi hälytysajossa. Liikennettä ylitetään hillitä kaistojen välisillä aitauksilla.

-Eläimistä syödään kaikki osat
Ruokalistoilta löytyy kaikenlaisia eläimiä ja kaikkia mahdollisia osia päästä varpaisiin. Kalat tarjoillaan ruotoineen ja lihat usein luineen. Tosi järkevää oikeastaan hyödyntää ja syödä kaikki mahdollinen, eikä viskata jätteenä pois. Kasvisruokaa on helppo saada, koska listalla on aina paljon lihattomia annoksia. Joskus kiinalaisten voi tosin olla vaikeaa ymmärtää, että isonenä ei todellakaan halua yhtään lihaa. Perusannokset tuntuvat olevan ravintoloissa hyvin samanlaisia, mutta toisaalta on paljon eri alueiden keittiöitä ja tapoja maustaa ruokaa. Ihan erilaista ainakin Pekingissä kuin Suomen kiinalaisissa ravintoloissa.

-Ruoka jaetaan
Pöytään tilataan aina useita annoksia, jotka sitten jaetaan ruokailijoiden kesken. Puikoilla sitten napsitaan vaan kaikista kulhoista mieleisiä makupaloja. Usein ruokaa tulee sitten niin paljon, että sitä jää runsaastikin syömättä. Jämät voi pyytää mukaansa, jos haluaa. Riisiä voi tilata lisukkeeksi, mutta sen ajatellaan olevan erityisesti vatsan täytettä, jos on nälkä muiden ruokien jälkeen. Puikoilla tietysti syödään, mutta riisilusikkakin on yllättävän usein käytössä. Ja ruokaa tosiaan ryystetään ja maiskutellaan, viedään kippo suun alle jne..

-Pakkailua: ensiksi pussiin, sitten rasiaan, sitten pussiin
Pakkaaminen on melkoista tuhlailua. Suurin osa asioista on pakattu moneen kertaan. Aluksi pakataan karkki omaan pikku pussiin, jotta se voidaan laittaa pussiin muiden yksittäispakattujen karkkikavereiden kanssa, jotta iso pussi voidaan laittaa rasiaan, joka päällysteään muovilla.Jokainen vessapaperirullakin on tietysi omassa muovipussissa ison säkin sisällä. Hedelmät pakkaillaan kaupoissa kaikki omiin pussiin. Pusseja säästejään ainoastaan kassoilla, jossa kehotetaan käyttämään kestäviä kasseja eikä anneta muovikasseja. On varmasti ollut joku määräys korkeammalta. Laajentaa sitä voisi kyllä tuohon muuhun pakkailuun.

-Harjataan ja luututaan
Kauppakeskukset, metroasemat,hotellit ja muutkin julkiset tilat ovat täynnä siivojia, jotka harjaavat roskia pois ja myös pintapuolisesti luuttuleivat lattioita. Rievulla huidotaan myös kaiteita ja muita paikkoja, joita esimies on määrännyt. Tulee kai vähän kiiltävämpää, vaikka rätti olisikin jo tumma ja vesikin mustaa. Viemärit sitten voivatkin olla ihan tukossa tai penkin takana kokonainen pölyvuori. Märkä lattia -kylttejä riittää varoitukseksi.

-Reikä lattiassa
Useimmat vessoissa ovat reikiä lattioissa. Länsimaalaisten hotelleissa on kuitenkin yksinomaan pönttöjä, jotka ovat lisääntymässä täällä kaiken aikaan. Invavessoista löytyy yleensä pönttö. Paperia ei kuitenkaan ole, vaikka paperitelineet kyllä ovat. Omat paperit on siis hyvä olla mukana. Lattialla voi kyykistellä kuin puskassa olisi. Hyvä puoli lattiareiissä on se, että ne varmaan ovat hygieenisempiä kuin noi pöntöt. Eihän siinä tarvitse koskea mihinkään, mihin joku toinen on ollut kosketuksissa. Pöntöissä istumarengas voi olla rikki, ne voivat olla likaisia jne..

-Tuijotellaan
Ihmiset ja varsinkin lapset jäävät avoimesti tuijottelemaan. Ei pelkästään isonenäisiä valkoihoisia, vaan myös kaikkea muuta kummallisen näköistä. Ilman mitään estoja voi tietysti napsia kuviakin ja vähän vaikka naurahdella.

-Kiellot ovat rikkomista varten
Jos kulku on kielletty tai valokuvaaminen ei ole sallittu, on varmaa, että salamat läiskyvät ja kiinalaiset etenevät oikopolkua pitkin välittämättä harvinaisista kasveista, jotka jäävät jalkojen alle. Tämän takia asioista pitää kuulutella monta kertaa, rakentaa kunnollisia esteitä tai ennen kaikkea palkata laumoittain valvovia silmiä.

-Homma hoidetaan
Jos kiinalainen tai kiinalaiset ovat päättäneet hoitavansa homman, se sitten kyllä tehdänkin. Voidaan soitella tuttaville, sukulaisille, hankkia tavaroita joistakin jne.. Jos asiaa ei ole mahdollista tehdä, sitten pahoitellaan oikein kovasti ja tarjotaan toisia vaihtoehtoja. Toisaalta joskus voi olla ikävää, että kiinalainen luulee tietävän paremmin kuin sinä itse, mitä todella haluat ja mikä on sinulle on parasta. Tälläiseen palveluun törmää ennen kaikkea tietysti siellä, missä on tärkeää ja hyödyllistä pitää isonenät tyytyväisinä. Muissa paikoissa saattaa käydä niin, että homma ei vain hoidu tai onnistu, mutta siitä ei viitsitä sitten ilmoittaa tai keksitään joku ihmejuttu ratkaisuksi.

-Kopioinnin juhlaa
-Kaikesta on tarjolla kopioita ja itse voi kopioittaa lisää. Tarjolla on jäljitelmiä Nikesta, Adidaksesta, Lacosteesta,,, DVD-levyjä, musiikia... Sitten on ihan omia huonekaluja Keialla, kännyköitä Nokirilla jne... Mallikappaleista voi teettää lisää vaatteita ompelijalla. Coctaileja ja leivonnaisiakin jäljitellään. Ulkoasu voi olla oikea, mutta maku sitten kertoo totuuden.

-Päällä kiiltoa, sisällä mätää
-Pinnat voivat olla kiillotettuja ja kunnossa, mutta rakenteet mitä sattuu konkreettisesti rakennuksissa ja kaikissa muissakin asioissa. Vikahan on korjattu, kun laitetaan vähän lisää maalia tai suihkautetaan tuoksuja.

Kuva: Ihmettelin, kun tuntui vetävän kamalasti ravintolassa. Vedin verhoa syrjään ja sieltähän se syykin paljastui. Seinän ja ikkunan välissä oli oikein kunnon rako ulos asti.

-Kultaa ja punaista
Onnen värit ovat täällä ovat punainen ja kulta ja sen kyllä hommaa erityisesti sisustuksesta ja koristeista. Muuten uskomukset ja symbolit ovat arjessa läsnä.

-Tingi, tingi, tingi
Suurimmassa osassa paikoista voi ja pitää neuvotella hinnoista erityisesti turisteille suunnatuilla markettialueilla myyjä voi sanoa hinnaksi mitä tahansa. Täältä löytyy tukuittain oppaita, lippujen välittäjiä, hierojia, autonkuljettajia jne, joiden kanssa voi neuvotella kelpo hinnan.





On mukavaa, kun on samassa kaupungissa pitkään ja voi käydä paikoissa useaan kertaan. Tänään vierailin Kielletyssä kaupungissa toistamiseen. Jostakin syystä mielessäni oli siitä niin haalea kuva. Tällä kertaa siellä oli tietysti mustapäitä armeijoina liikenteessä, mutta sivureittejä pääsi kyllä hyvin kuljeskelemaan. Kielletty kaupunki ei kuitenkaan nytkään sytkähdyttänyt suuresti. Mietiskelin siellä, että se saattaa johtua mm. seuraavista syistä: Useimmiten tila on muurilla tai seinillä rajattu, joten itse ei voi hahmottaa olevansa suurella alueella.Yhdellä kertaa avautuvat tilat ovat siis loppujen lopuksi aika pieniä.Rakennukset eivät ole massiivisia, eivätkä siinä mielessä tunnu suurilta. Rakennustyyli, kattojen kuviointi ja muoto ovat sellaisia, joita näkee täällä muutenkin. Ne eivät siis puhuttele muodollaan, erityisvärityksellään jne. Alue ei tunnu vanhalta, sillä siellä näkyy tuoretta sementtiä ja keskeisten rakennusten maalit hohtavat uutuuttaan.Hämmästyttävintä oli ehkä ajatella, että Kielletyn kaupungin osissa on tosiaan asuttu ja vielä viime vuosisadan alussa.Eniten kummastuttaa ulkotilojen runsaus ja sisätilojen koleus. Kylmät ovat olleet oltavat. Esillä olevat esineet ovat tietysti hienoja, mutta sekin on kuin muissa museoissa. Kellokokoelma olisi hieno, jos kellot olisivat käynnissä ja näkisi, kuinka ne oikein toimivat.