Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin yskänpuuska ei enää yllättänyt. Ehkäpä tästä sitten kuntoutuu. Seppo tosin on yskinyt sitäkin enemmän. Päivät alkavat olla vähissä, joten on sellainen jäähyväistunnelma. Pakkasin tavaroita jo laukkuun. Tyhjää tilaa ei todellakaan ole. Toivottavasti käsimatkatavaroita ei punnita eikä turhan tarkkaan katsella. Hassua, kun käy paikoissa viimeistä kertaa. Käytiin syömässä Silkkimarketin lähistöllä ravintolassa, jossa käytiin ensimmäisinä päivinä, kun tulin tänne. Tilattiin kokonainen kala, jonka lihaa oli friteerattu piikkimäiseksi kuoreksi ja soijariisiä. Kalaa en ole syönyt kuin pari kertaa, joten siinä mielessä ei ollut tyypillinen ateria. Viimeinen kierros sitten Silkkimarketillakin. Se on jännä paikka, joka tuntuu joko ihan vastenmieliseltä tai sitten ihan mukavalta oman mielialan mukaan. Vieri vieressä olevista kojuista tarjotaan monenkerroksen verran kaikenlaisia kopiotuotteita, rihkamaa ja varmaan jotain ihan oikeitakin tavaroita. Myyjät huutelevat katselemaan ja jos pysähdyt, olet tietenkin potentiaalinen asiakas, jolle tehdään erikoistarjouksia. Tosin jos kävelet pois, hinta sitten putoaakin vielä roimasti lisää.
Illalla ajattelimme mennä Lao Shen teehuoneeseen nautiskelemaan tietä ja katselemaan samalla kiinalaisen kulttuurin antia. Emme kuitenkaan saaneet lippuja, mikä osoittautui erittäin hyväksi. Suuntasimme kulkumme Kielletyn kaupungin pohjoispuolelle olevalle alueelle ja jäimme pois Guloudajien metroasemalla. Siellä olikin varsin viehättävä ja eloisa hutongalue sekä huvialue ravintoloineen ja baareineen. Ainakin ensivaikutelma iltavalossa oli todella hyvä. Pysähdyimme heti Memory-nimiseen baariin, jossa oli erittäinen hyvä tunnelma. Hieman sellainen latinohenkinen ehkä sisustukseltaan. Alakerrassa oli tilaa 12 hengelle ja sitten oli sellainen pieni parvi, jossa istuskeli ihmisiä ja soitteli kitaraa. Muuten musiikkina soi sellaista rauhallista kiinan-, ranskan- ja englanninikielistä. Läppäripaikka työskentelyä varten, kultakaloja purkissa, kirjoja selattavaksi ja pari peliä pelattavaksi. Pikkuruinen baaritiski. Oluen ja baileysmaidon jälkeen siirryimme maistelemaan pu'erteetä, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Paikan isäntä kertoi meille englanniksi teestä, tarjosi kupposit ja valmisti sitten meille teepöydällään sekä raakaa, väriltään keltaista että kypsää, väriltään punertavaa. Mukavaa, että tällainen paikka tuli vastaan, mutta harmi, että vasta nyt. Olisi voinut käydä tällaisissa paikoissa teetä maistelemassa monta kertaa. Pu'ertee tuoksui makealle, mutta maistuu aivan toisenlaiselle aika voimakkaalle ja ehkä jopa karvaalle. Ei ollut kyllä kumpikaan noista oma suosikkini. Maku muuttuu vanhetessaan ja ehkä olisikin pitänyt maistella ikääntyneitäkin ihan kokeiluksi. Pu'erista on liikkeellä eri vuosikertoja ja ilmeisesti 30 vuotta vanhaankin teetä saa aika helposti. Hinta tietysti nousee iän myötä ja satovuosissa on eroa.
Näimme sitten lopulta Pekingin Rumpu- ja Kellotorninkin sekä ihmettelimme Hou Hain rannalla luistelijoita ja kelkkailijoita. Järven ympärille loisti neonvaloja ja musiikki raikui. Täältä kannattaisi tulla etsimään illan istuskelupaikkoja. Varmaan jostakin löytyy tanssilattiakin. Jazzbaari melkein nappasi meidät sisäänsä, mutta palasimme kuitenkin taksilla kotiin. Varmasti Pekingistä löytyy vielä paljon paljon mukavia kadunpätkiä, jolla ei ole tullut käytyä, mutta tämä alue on ainakin ihan keskustassa ja omasta mielestäni paljon mukavampi kuin esimerkiksi Sanlitunin baarialue. Ehkä täytyy vielä tänään piipahtaa siellä päivänvalossa. Harmi, että alue jäi väliin Tanun ja Miran kanssa.
No comments:
Post a Comment