29.12.-30.12. Oleilua

Nämä pari päivää onkin mennyt mukavasti ihan lueskellessa, oleillessa, kuntoillessa ja matkoja suunnitellessa. Tänä aamuna sentään reippailin tästä meiltä Tiananmeninaukiolle ja ihmettelin uutta konsertti- ja teatteritaloa, joka on sellainen metallinen pallura.Lähelle ei päässyt, koska oli vartijoita jokaisella kulkuväylällä. Matkaa tuli reilut 5 kilometriä. Sitten kävin hieman ruokaostoksilla. Kaikenlaisia itselle ihmeellistä ja erikoista saa kyllä, varsinkin kuivattuna. Sieniä, kaloja, hedelmiä, vihanneksia ja lihaa on myös tietenkin myynnissä erilaisissa tyhjiöpakkauksissa ja ihan tuoreina. Kaloja uiskentelee akvaarioissa.Hedelmät ja vihannekset keräillään itse pusseihin samoin kuin leipomotuotteet ja kiikutetaan sitten punnittavaksi. Hintalapulla sitten myyjä sulkee pussin kätevästi kiinni siten, että viivakoodin voi kassalla lukea.

Joulukuuset ovat yhä paikoillaan, mutta kauppaan oli jo ilmestynyt kunnolla härkiä roikkumaan ja niitä kiinalaisia punaisia lyhtyjä, vaikka kiinalainen uusi vuosi tai kevätjuhla alkaakin vasta 26.1. Ilmeisesti tätä kalenterivuoden vaihtumista ei juurikaan huomioida muuten kuin, että 1.1. on vapaapäivä. Koska se sattuu olemaan torstai, on monessa työpaikassakin perjantai vapaapäivä. Mutta sitten mennäänkin jo sunnuntaina töihin.

29.12. Eräässä hutongissa

Eilisen sunnuntain vietimme leppoisasti ja kävimme vain käveleskelemässä hutongissa Tiananmenin aukion eteläpuolella. Hutongissa on kyllä ihan toisenlaista kaupunkielämää kuin tällä meidän omalla alueella. Kapeilla kujilla näimme kanan häkissä, pyykkiä kuivumassa, pyörän korjausta, lasten pelaavan pyöräillä pahvikiekoilla jotakin peliä, vanhojen ihmisten keräävän roskia pyörän perässä olevaan laatikkoon jne.. Yleisiä vessoja oli myös todella paljon: oviaukko sisään ja sitten siinä reiät lattiassa. En kyllä uskaltautunut mennä itse tarkemmin tutkiskelemaan. Siitä tuli mieleen, että asunnoissa ei siis ilmeisesti ole omia vessoja. Sähköviritykset näyttivät varsin mielenkiintoisilta ja ilmeisesti vettäkin jotenkin lämmitellään joka asunnossa itse. Hiiltä käytetään tietysti paljon ja yksi mies polki sellaista raskasta hiilikuormaa. Ostoskadulla hinnat olivat tietysti aivan toista luokkaa kuin ostoskeskuksissa. Hiustenleikkausta muutamalla juanilla jne... Yllättävän paljon oli erilaisia pikkupuoteja ja välillä isompia kauppojakin. Alueella liikkuu myös turisteja, koska muutama hostellikin näytti siellä olevan. Kiinalaisia oli tietysti myös liikenteessä, sillä alueen jotkut kaupat houkuttelevat varmaan kauempaakin. Kaikkea mahdollista oli kyllä tarjolla vaatteista ruokiin. Katumyynnissä pitäisi ilmeisesti tinkiä aina aika tavalla. Paljon oli myös myynnissä erilaista naposteltavaa: täytettyjä sämpylöitä, lettuleipiä, sesampyöryköitä, hedelmävartaita, lihavartaita, jogurttijuomaa jne.. Itse hankimme kokemuksen paremmalta näyttävästä ravintolasta. Ruokalistassa oli annosten kuvat, joiden perusteella valitsemme kolme. Ne olivat kyllä aika erikoisia ja jäivät miltei syömättä paprikan paloja ja pähkinöitä lukuun ottamatta. Yksi maistui ihan joltain eläimen rasvalta. Tuli sitten maisteltua noita katukojujen antimia, joihin olisi voinut turvautua jo alun perinkin.

Illalla uppoidumme Kiinan kartan tutkiskeluun. Olisi tarkoitus tehdä jokin reissu Pekinginkin ulkopuolella. Kovin kauas ei kuitenkaan ennätä, vaikka junat aika nopeasti liikkuvatkin. Sain myös lueskeltua Haanpään Kiinan matkan päiväkirjan vuodelta 1953. Samantyyppisiä havointoja voi vielä nykyäänkin tehdä.

28.12.Kiinan muurilla

Aikaisin aamulla hyppäsimme bussiin 37 muun vaellushenkisen länkkärin kanssa ja suuntasimme pohjoiseen mukanamme kaksi opasta ja kaksi kokkia. Matka kesti noin 2 tuntia, josta loppu oli jo aikamoista kiemurtelua vuoristossa. Ohitimme pieniä kyliä ja lomakeskuksia, jotka näyttivät yllättävän epäsiisteiltä ja keskeneräisiltä. Lopulta pysähdyimme ja pääsimme hytisten matkaan. Alkoi puolen tunnin nousuosuus muurille ja kylmyys kaikkosi saman tien. Onneksi ilmakin oli kirkkaampaa kuin Pekingissä, jossa pari päivää on jo leijunut harmaa saasteharso. Vaeltelimme muurilla ja sen vieressä. Kerran kävimme laaksossa poikkeamatta kuitenkaan kylään. Maisemat olivat hienot ja muuri useine haaroineen ihmetyksen aihe: Kuinka se on voitu rakentaa? Kuinka se on kestänyt nämä vuodet? Todellinen projekti on kyllä ollut. Täytyy vielä etsiä lisää tietoa muurista. Ruskeaa ja karua oli, koska ei ollut enää mitään vihreää eikä luntakaan ollut satanut kuin muutamia hiutaleita. 4-tuntisen vaelluksen päätteeksi paikalliopas johdatti meidät kylään, jossa saimme purtavaa.

Matkalla saimme kuljeskella omaa tahtia. Ensimmäisenä kulki opas, joka ripusti punaisia nauhoja puihin ja viimeisenä tullut opas keräsi ne pois. Reissussa meidät yllätti suomenkielisellä kysymyksellä heppu, joka työskenteli Hanoissa opettajana. Oli ollut kuulemma Helsingissä kansainvälisessä koulussa opettajana ja opiskellut silloin suomea. Mukavia ihmisiä oli muutenkin matkassa ja hauska oli jutustella. Ruokaa tarjoiltiin paikallisessa majoituspaikassa, joka on lähinnä kesäkäytössä. Sisällä ei voinut syödä, koska siellä oli vielä kylmempää kuin ulkona. Teevettä keiteltiin hiilen avulla ulkona. Kanat nokkivat likaista ojaa, johon oli heitelty roskia, ihan vapaina. Muutenkin riitti hämmästeltävää kiinalaisessa maalaisasumuksessa: oli lämmitettävää sänkyä, reikävessaa isoine ikkunoineen suoraan sisäpihalle jne... Ruoka oli kuitenkin ihan maukasta. Vihanneksia viipaloituna, bataattilastuja grillattuna, kalaa, hyvää salaattia ja leipää, jotka tosin oppaat olivat tuoneet Pekingistä. Kylmä vaan meinasi yllättää, joten jäi osallistuminen dumplinien leipomiskisaankin väliin. Aika erilaisia siis nuo maaseudun olot. Yhdessä huoneessa asustellaan television kera ja patjaa rullataan päiväksi sivuun. Mutta nyt täytyy lopetelle, jotta pääsee lähtemään kaupungille. Kuvat kertovat enemmän, joten laitan niitä nyt useamman.

26.12. Akrobatiaa

Tänään onnistuimme löytämään tien akrobaattiteatteriin ja ostettua liputkin. Vip-liput tietysti myytiin, mutta olipa sitten hyvät paikat katsella. Aivan käsittämättömiä temppuja:tasapainoa, rohkeutta ja voimaa vaativia suorituksia. En aiemmin ole vastaavia missään nähnytkään. Turvaköydet olivat sentään välillä varmistuksena. Hieman vaikeaa tarkemmin kuvailla temppuja. Ne pitäisi itse nähdä. Ennen teatteria teimme metromatkan idän suuntaan. Korkeita asuintaloja, pieniä kauppakujia ja muutama tehdassakin tuli vastaan. Viimeiset huonot ja neuvostomaiset talot joutuvat varmaan pian uudempien, korkeampien ja kiiltävien talojen edessä väistymään. Niitä kun oli jo aika tavalla rakennettu ja varmaan enemmän jo suunniteltu. Metrosta emme tällä kertaa edes maastoutuneet, sillä reitti kulki maanpäällisenä. Lisäksi ilma oli aivan kauhea:pahanhajuista ja auringon hämärtävää.

Tänään on ilma ollut ensimmäistä kertaa todella saasteista tällä meidänkin alueella. Sumua se ei voi olla, koska täällä on erittäin kuivaa. Lisäksi harmaa harso leijui paikoitellen metroasemillakin maan alla. Toivottavasti ei usein ole tällaisia päiviä. Muutamilla ihmisillä on näkynyt hengityssuojaimia käytössä. En tosin tiedä, ovatko ne pelkkää kangasta vai jonkinlainen teknisempi versio. Todella kummallista, kun on niin hämärää. Muina päivinä on ollut erittäin kirkasta. Mitään oireita ei kuitenkaan tullut.

Huomenna retki Kiinan muurille. Tiedossa aikainen lähtö, joten pitänee pian painua pehkuihin.

25.12.2008 Lähiöretkeilyä ja tv-torni

Tänään hyppäsimme metroon ja huristelimme länteen Pingguoyuaniin päin ilman mitään tarkempia suunnitelmia katselemaan miltä keskustan ulkopuolella näyttää.Babaoshan asemalle päätimme kohota maanpinnalle ja tallustella pohjoiseen Laoshaniin. Korkeat kerrostalot jatkuivat yhä, mutta hieman rauhallisempaa ja vihreämpää oli. Tosin myös roskaisempaa. Näimme olympialaisten maastopyöräilyradan, velodromin ja autokoululaisia omalla harjoitusradallaan, johon kuului mm. taskupysäköintiä ja mäkilähtöä. Monet kortteleista olivat aitojen ympäröimiä, mutta kävellen kyllä pääsi sisään. Ilmeisesti vain asukkaat saavat ajella autoilla alueilla. Koirien ulkoiluttajiakin tuli vastaan. Näytti siltä, että olimme hieman varakkaammalla alueella. Muutamien mutkien kautta menimme metroon ja Pingguoyuaniin. Asemalla huudeltiin kaikenlaista. Ilmeisesti olisi ollut kyytejä tarjolla läheisiin puistoihin ja vuorille tai sitten temppeleihin. Katukaupustelijoiden laukuista olisi saanut puolestaan ostaa niin silitysrautoja kuin pehmohärkiä. Ensi vuosi on härän vuosi kiinalaisen kalenterin mukaan, joten härkiä näkyy täällä erityisesti pehmeästi täytettynä. Ja noita kaupustelijoitakin riittää eri puolilla kaupunkia. Metroaseman vastapäiseltä ostoskadulta kantautui poppia ja muuta äänimelua. Kauempana tuprutti piippuja. Meille tarjoiltu teekupponen houkutteli taas vaihteeksi teekauppaan ja sieltä tarttui mukaan yksi pussi teetä-jälleen kerran. Erilaiset vihreät ja oolong-teet ovat kyllä maistuvia täällä. Myyjäneidon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun Seppo tapaili hintaa kiinaksi. Pienikin kiinan kielen taito saa kyllä monet ihmiset innostumaan ja hymyilemään. Lisäksi poikkesimme markettiin, jossa oli myynnissä lihaa, kalaa ja leivonnaisia tiskeiltä. Kokonaista kanaa emme matkaseuraksi ostaneet, mutta pienen pullan kylläkin.

Matkan korkein kohta oli CCTV-torni, jonne nousimme hissillä. 238 metrissä ihmettelimme valtavaa kaupunkia tuulen tuivertaessa ja odotimme aurinkoa laskevaksi. Torni on kokonaisuudessaan 405 metriä korkea. Kerrostalomeri tuntui jatkuvan loputtomiin. Lähitarkasteluja saattoi tehdä kiikareilla, joilla erotti jopa kadunnimikylttejä ja näki asuntoihin sisälle. Ei ihme, että niillä ei kehotettu katselemaan suoraan aurinkoon. Torni oli tuotteistettu jouluun tonttulakkisine oppaineen ja joulupukkeineen. Ison ja hienon graniittiveistosseinämän päälle oli viritelty joulutoivotuksia ja vilkkuvaloja. Kauppiaat ja yrittäjät kyllä yrittävät hivuttaa joulua tai joulun kulutusta tänne. Vessasta ei kuitenkaan löytynyt sielläkään paperia ja pönttö vain invavessasta.

Emme ehtineet enää katselemaan kung fu -oopperaa tai akrobaattiesitystä, mutta ilta kului kyllä nopeasti kotosallakin tuorenuudeleiden ja vihannesten kyydittämänä. Onneksi täällä on kunnon kaasuliesi, jolla voi hyvin kokkailla.

24.12. Hierontaa ja talouskasvua

Päivä oli jo vierähtänyt iltapäivään ennen kuin pääsimme liikkeelle. Viereisessä näyttelyhallissa esiteltiin Kiinan viimeisen 30 vuoden opening up -politiikan saavutuksia. Aihe on muutenkin esillä televisiossa ja lehdissä. Näyttelytilat olivat varsin suuret ja materiaalia runsaasti. Pienoismalleja valoineen oli tehty niin kehittyvistä ydinvoimala-alueistakin kuin talouskasvun keskuksista. Kasvukäyrät eri paikoissa ja eri aloilla olivat tietysti valtavia ja käppyröitä riitti kaikkien kuvien kohdilla paitsi ympäristöosuudella. Siinäkin olisi varmaan noususuhdanteinen käyrä päästöjen suhteen. Kaupungilla ei juurikaan ole meitä tuijoteltu, mutta tuolla näyttelyssä yksi mies rupesi oikein innolla ottamaan kuvia. Kenelleköhän se meitäkin sitten mahtaa oikein esitellä. Mielenkiintoinen oli suuri maailman kartta, jossa esiteltiin kaikki ne maat, joiden kanssa Kiinalla on kahdenkeskisiä kauppasomuksia. Aikamoinen liuta niitä oli, ja Afrikkakin oli hyvin mukana. Mitään ongelmiakohtia ei tietenkään ollut esillä. Lisäksi saleissa oli esillä erilaisia videoita, mutta vain kiinaksi.

Pienen tietopaketin ja ihmettelyn jälkeen suuntasimme sitten jouluaaton kunniaksi hierottavaksi. Paikka löytyi tavallisen kerrostalon 17.kerroksesta ilman mitään kylttejä. Sisustus oli kuitenkin viihtyisä ja hieronta ihan hyvä. Hieman viileää tosin oli ja liikenteen meteliä kuului, joten ensi kerralla voisi kokeilla toista paikkaa. Kommunikointi jäi kyllä hyvin vähäiseksi, koska kiinan kielen taito ei ole tässä päässyt oikein nihaota ja shieshietä enempää kehittymään. Maksusta ei saanut kuittia, joten saattoi siis olla hyvinkin pimeä paikka, joka kuitenkin mainostaa lehdessä. Tai sitten vaan tapana ei ole laittaa mainoksia auloihin ja oviin.

Jouluaatto on siis sujunut varsin arkisesti. Seuraavaksi kuitenkin laitetaan piparit uuniin. Taikina valmistui eilen kiinalaisista jauhoista ja uusiseelantilaisesta voista ja Suomesta tuoduista mausteista. Paisto tapahtuu joko foliolla tai voidellulla pellillä, koska leivinpaperia ei ole. Juomaksi sitten vähän glögiä. Go-peliä voisi opetella ja suklaatakin syödä. Lautapelit ja suklaa kun ovat ihan hyviä ja jouluunkin kuuluvat.

23.12. 23.kerros

Tänään kävimme katselemassa Pekingin pienoismallia kaupunkisuunnittelun näyttelytilassa. Aika valtava; varmaankin 10 metriä pitkä ja saman verran leveyttäkin. Asutus jatkui pienoismallin ulkopuolellakin lasilaatoissa olevilla ilmakuvilla. Tosin ei minään pientalomattoina, vaan kerrostaloina.

Itse asumme ihan kaupungin itäreunalla businessalueella (cbd). Asuinrakennuksemme on 30 kerrosta korkea ja oma huoneistomme on 23. kerroksessa. Ikkunoista katsellessa ei tajuakaan olevansa niin korkealla, koska ympäröivät rakennukset ovat yhtä korkeita tai vielä korkeampia. Rakennuksista korkein on 330 metriä. Onneksi näemme kuitenkin taivasta ja joskus ehkä kaukana siintävät vuoretkin. Tosin ilma on tähän asti ollut liian saasteista. Parveekkeelle olen uskaltaunut vain kerran ottamaan pari kuvaa. Pienoismallista huomasin, että tämä on kaupungin korkeinta aluetta. Suunnitelmissa on purkaa viimeisetkin jäljellä olevat matalemmat talot ja rakentaa lisää torneja. Muualla ei ole yhtä korkeaa tai siis 10-kerroksiset talot näyttävät pieniltä. Täytyy tehdä retkiä kaupungin muille alueille kyllä ehdottomasti.

Matalaa rakennuskantaa edustavat hutong-alueet, joita on pikku hiljaa alettu suojella ja kunnostaakin. Kävimme yhdellä sellaisella tänään ja elämä siellä oli sellaista, joka vastasi enemmän mielikuvaani Kiinasta kuin tämä tornialue. Kapeilla kaduilla oli vieri vieressä pieniä puoteja, joissa oli myynnissä mitä tahansa hedelmistä vaatteisiin. Lisäksi partureita, ravintoloita, kaikenlaisia pieniä naposteltavia suoraan kärryistä yms Paljon erilaisia pyöriä kaikenlaisine kuljetuskärryineen.

Talossamme on kuntosali kokolattiamattoineen ja juoksentelu ja muu kuntoilu tulee varmaan pääosin tehtyä siellä. Joogapaikkoja olisi tosin tarkoitus myös testailla, vaikka ne länkkäreille suunnattuna, ainakin tällä meidän alueella, ovat varsin hintavia eli n. 8-12 euroa kerta. Porraskävely hyötyliikuntana voi jäädä vähään, koska tuo 23 kerrosta alkaa olla jo vähän liikaa. Hisseillä tulee siis liikuttua. Meidän hississämme on kaikki numerot valittavissa, mutta monista puuttuvat 4,14 ja 13. 4 kun on kuoleman/epäonnen numero Kiinassa.

22.12.Temppeleitä

Ensimmäinen kiinalainen arkipäivä koitti, mutta eroa ei kyllä huomannut. Opaslehtisten mukaan tosin esimerkiksi pankit pitävät ovensa kiinni viikonloppuisin. Ihmisiä tuntuu olevan liikkeellä aina vuorokauden ajasta ja päivästä riippumatta. Tänään suurennuslasin alla olivat uskonnot maisemassa. Kiinassa ei virallista uskontoa ole, mutta parin viime vuosikymmenen aikana uskonnonharjoittamista kohtaan on oltu suvaitsevampia. Tai siis kommunistinen puolue on ollut. Ainakin mikäli ne eivät uhkaa puoluetta. Kirkkoja tai muita hartauspaikkoja tai uskonnollisia symboleita ei kuitenkaan juuri katukuvassa näy. Isoja temppelialueita on kunnostettu, mutta nekin ovat ensisijaisesti matkailukäytössä. Kävimme aluksi taolaisessa temppelissä, sen jälkeen buddhalaisessa (tiibetiläisessä) lamatemppelissä, jossa oli mm. 18 metriä korkea buddha. Suitsukkeet/tuohukset paloivat levittäen imelää tuoksua. Niitä kannattaa polttaa, jotta paratiissa oleva jokaisen oma lootuksen kukka kasvaisi ja puhkeaisi isoon kukkaan, kun siirrytään sinne tästä maallisesta elosta.

Kongfutselaisen temppelialueen ohi kävelimme myös. Siitä tulikin mieleen, että erityisesti kongfutselaisuus on herättänyt keskustelua siitä, onko se uskonto vai ei ja edelleen mikä on uskonto ja mikä ei ja edelleen ja kuinka tällaiset käsitteet ja niiden määrittely pohjautuvat länsimaalaiseen ajatteluun ja kristinuskoon. Vielä on selvitettävä, millainen tausta ja merkitys noilla joidenkin taksienkin peruutuspeileissäkin roikkuvilla punanauhaisilla koristeilla on.

Teemaan sopivasti illan viihdytyksenä oli Kung fu panda -leffa. Leffavuokraamoita ei ole näkynyt, mutta lukuisasti dvd-kauppoja kylläkin. Piraattiversioita on lisäksi myynnissä ainakin joidenkin metroasemien liepeillä. Voi olla, ettei vuokraaminen kuulu täkäläiseen kulttuuriin etenkään, kun leffojen hinnat ovat varsin huokeat. Valikoimissa on pilvin pimein kiinalaisia tuotoksia ja tietysti amerikkalaisia. Seppo olikin saanut säkin leffoja Suomeen palanneelta ekspaatilta. Tähän ekspaattiuteen (expat) on täällä kyllä tutustunut. On tarjolla paljon erilaisia tapahtumia, kerhoja, palveluita yms täällä työskenteleville vierasmaalaisille ja heidän perheilleen. Useampi englanninkielinen julkaisu kertoo, mitä kaupungissa tapahtuu.

21.12. Metrolla metropolissa

Pekingin tai Beijingin, kuten se pitäisi nykyisin käytössä olevan pinyin-järjestelmän mukaan kirjoittaa, metroverkosto rakentuu kovaa vauhtia ja 10 vuoden päästä pitäisi olla kai käytössä jo noin 550 km. Tälläkin hetkellä metro on varsin kätevä ja nopea tapa liikkua. Laukut laitetaan läpivalaisuun ja sitten kortilla vilautetaan portti auki. Korttia pitää vilautella poistuessakin ja samalla vähenee siltä arvoa. Kuukausilippua tms aikaan sidottua lippuja ei ole käytössä, vaan jokaisesta matkasta maan alla pitää maksaa aina se 2 juania. Busseihin verrattuna se on todella paljon, koska niissä matka taittuu 0, 4 juanilla. Metrovaunut ovat hyvin siistejä, ja taulutelevisiot viihdyttävät matkustajia. Kuulutukset ovat kiinan lisäksi englanniksi kuten myös reittikartat, joista voi seurata matkan kulkua. Englanti lienee pitkälti olympialaisten vaikutusta. Joskus ei kyytiin kyllä meinaa mahtua, vaikka vuoroväli on hyvin tiheä. Sinänsä ei ihme, sillä päivittäin tehdään yli 3 miljoonaa metromatkaa. Asukkaita on noin 15 miljoonaa kaupungissa, mutta kaikilla ei ole kyllä varmaankaan varaa metroilla.

Metro on varmasti kaikkein vaivattomin tapa liikkua täällä. Keskustan alueella voi liikkua kätevästi myös pyörillä. Vaikka autot ovatkin vallanneet lisää tilaa, on pyörille silti varattu oma kapea kaista autokaistojen vierestä. Pyöristä on täällä erilaisia viritelmiä. Niihin on kiinnitty kaikenlaisia tuoleja, tavarankuljetustelineitä, rakennettu koppeja yms... Monissa onkin kyllä lihasvoiman lisäksi apuna myös moottori. Lamput ovat täysin tuntemattomia, joten pimeämällä täytyy olla tarkkana, että huomaa pyörät. Itsestä tuntuu kauhistuttavalta katsella, kun pyörät kääntyvät autojen eteen ilman valoja tai edes heijastimia. Tähän mennessä on yksi pyöräkypärä bongattuna, joten nekin ovat aika harvinaisia. Pyörät näyttävät olevan myös aika paljon ruosteessa ja muutenkin huonossa kunnossa lukuun ottamatta uusia taittopyöriä, jotka voi viedä varmaan hississä kotiin saakka. Itseltä jäänee kuitenkin pyöräilemättä, koska aika paljon valpautta tarvittaisiin. Tai ehkä tuolla Sepon vastukseen kiinnitetyllä pyörällä voi joskus täällä kotona ajella.

Kävelykin on tietysti ihan mahdollista, mutta pitää olla kyllä karttaa lukiessa tarkkana. Mittakaava on nimittäin sellainen, että jos nopeasti aikoo päästä perille, voi valita vain ihan pikkuruisen matkan. Kaikkia katuja kujista puhumattakaan ei tietenkään ole myös merkittynä, mikä aiheuttaa oman hankaluutensa. Haastetta tuovat myös kadunylitykset. Liikennevalotkaan eivät välttämättä tuo apua tilaanteeseen, koska kääntyviä autoja on kuitenkin väistettävä. Kadun yli juokseminen, kaistojen välissä odottaminen ja päin punaisia käveleminen on täysin normaalia. Autot eivät pysähdy, vaikka suojatie olisikin merkitty. Muutaman kerran on jo käynyt niin, että kun ristetyksen kerääntyy tarpeeksi jalankulkijoita lähdetään joukolla yli sanattoman sopimuksin voimin. Ilmeisesti autoilijat eivät sitten viitsi ajella suuremman ihmismassan päälle. Hotelleiden edessä voi olla työntekijöitä, jotka kävelevät autokaistalle pysäyttämään autot, jotta turistiraukat pääsevät yli. Kaistoja on rajattu muovisilla esteillä ilmeisesti sen takia, etteivät autot tee kääntymisiä miten sattuu ja ajelevat suurin piirtein oikeisiin suuntiin. Autolla ei täällä pääsisi ajelemaankaan ulkkina, mutta kuskin voisi tietysti palkata autoineen. Takseja on kuitenkin saataviss varsin helposti, ja ne ovat Suomeen verrattuna hyvin edullisia. Ongelmana voi sitten olla oikeaan osoitteeseen pääseminen. Jossain taisi lukea, että takseja on liikenteessä noin 60 000. Autojen määrä kasvaa 1000 päivässä, joten aikamoinen kaaos on varmasti lähivuosina odotettavissa. Pyöräilijät joutuvat ehkä luopumaan lopuista kaistoistaan.

Päivän antiin kuului myös tutustuminen tai läpikävely länsimaalaisia merkkituoteita pursuaviin kauppakeskuksiin, joita tuntuu täällä riittävän. Tietysti niissä on myös tarjolla ravintolakerroksia ja luistinratoja amerikkalaiseen tyyliin. Joulukin näkyy lähinnä näissä kiiltävissä ostosparatiiseissa, joissa jingle bellssit helkkäävät ja kuuset säkenöivät. Joulupukitkin hymyilevät ikkunoissa, siis sellaiset tarrat.

Oma shoppailu keskittyi kirjakauppaan, jossa oli saatavilla vieraskielistä kirjallisuutta tai siis englanninkielisiä kirjoja. Kiinan kielen oppikirjoja, kirjoja kulttuuritörmäyksistä, kiinalaisista juhlista yms tuntui olevan yllättävän paljon tarjolla. Ajatellen kuitenkin Kiinan asemaa ja kokoa, ehkä sittenkin yllättävän vähän. Kirjakaupassa, joka sijaitsi ostoskeskuksen ulkopuolella, oli muuten aika viileää kuten yleensäkin täällä kaupoissa. Lämmitystä ei sisätiloissa ole, joten voi miellyttävästi kulkea ulkovaatteissa hikikarpaloiden kihoamatta otsalle. Muutenkaan ei kuumuus ole vaivannut, sillä pakkasta on ollut jopa 10 astetta. Lunta ei kuitenkaan ole, sillä täällä on hyvin kuivaa ja sataa harvoin.

20.12. Saapuminen

Kone laskeutui 3 tuntia myöhässä Pekingin kentälle. Lähtö Helsingistä viivästyi teknisen vian takia. Sen me matkustajat saimme tosin tietää vasta koneeseen kuulutuksen yhteydessä. Finnair sentään pahoitteli kerran tai kaksi viivästystä yhdellä lauseella ja antamalla 17 euron kupongin, joka tuli käytettyä tuliaisjuomiin. Eipä kyllä vakuuttanut Finnair palvelullaan... Koneessakin ääni pomppi miten sattui elokuvia katsellessa jalkojen mahtuessa juuri penkin väliin. Reilun 7 tunnin lennon aikana onnistuin onneksi torkkumaan. Idästä nouseva aurinko antoi herätyksen ja valaisi upean lumihuppuisen vuoristomaiseman.

Pekingin kenttä hohti uutuuttaan ja työntekijöitä näytti riittävän. Joka vessassakin oli oma puunaajansa. Kiinalaisten merkkien lisäksi kaikki ohjeistus oli myös englanniksi. Seppo löytyi vastaanottokomiteasta ja lähdimme taksilla Kiinan kotiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää junaa ja metroa. Taksikuskin opastus tapahtui kuulemma käytännölliseen tapaan asuntomme käyntikortilla. Kuski sitten soitti siinä näkyvään numeroon ja sai tarvitsemansa lisäohjeistukset.

Edellisen kerranhan blogi oli käytössä Kanadassa ja löytyy yhä alla olevasta osoitteesta, jos tekee mieli vanhoja merkintöjä vilkaista
http://hannakanadassa.blogspot.com/