Aikaisin aamulla hyppäsimme bussiin 37 muun vaellushenkisen länkkärin kanssa ja suuntasimme pohjoiseen mukanamme kaksi opasta ja kaksi kokkia. Matka kesti noin 2 tuntia, josta loppu oli jo aikamoista kiemurtelua vuoristossa. Ohitimme pieniä kyliä ja lomakeskuksia, jotka näyttivät yllättävän epäsiisteiltä ja keskeneräisiltä. Lopulta pysähdyimme ja pääsimme hytisten matkaan. Alkoi puolen tunnin nousuosuus muurille ja kylmyys kaikkosi saman tien. Onneksi ilmakin oli kirkkaampaa kuin Pekingissä, jossa pari päivää on jo leijunut harmaa saasteharso. Vaeltelimme muurilla ja sen vieressä. Kerran kävimme laaksossa poikkeamatta kuitenkaan kylään. Maisemat olivat hienot ja muuri useine haaroineen ihmetyksen aihe: Kuinka se on voitu rakentaa? Kuinka se on kestänyt nämä vuodet? Todellinen projekti on kyllä ollut. Täytyy vielä etsiä lisää tietoa muurista. Ruskeaa ja karua oli, koska ei ollut enää mitään vihreää eikä luntakaan ollut satanut kuin muutamia hiutaleita. 4-tuntisen vaelluksen päätteeksi paikalliopas johdatti meidät kylään, jossa saimme purtavaa.
Matkalla saimme kuljeskella omaa tahtia. Ensimmäisenä kulki opas, joka ripusti punaisia nauhoja puihin ja viimeisenä tullut opas keräsi ne pois. Reissussa meidät yllätti suomenkielisellä kysymyksellä heppu, joka työskenteli Hanoissa opettajana. Oli ollut kuulemma Helsingissä kansainvälisessä koulussa opettajana ja opiskellut silloin suomea. Mukavia ihmisiä oli muutenkin matkassa ja hauska oli jutustella. Ruokaa tarjoiltiin paikallisessa majoituspaikassa, joka on lähinnä kesäkäytössä. Sisällä ei voinut syödä, koska siellä oli vielä kylmempää kuin ulkona. Teevettä keiteltiin hiilen avulla ulkona. Kanat nokkivat likaista ojaa, johon oli heitelty roskia, ihan vapaina. Muutenkin riitti hämmästeltävää kiinalaisessa maalaisasumuksessa: oli lämmitettävää sänkyä, reikävessaa isoine ikkunoineen suoraan sisäpihalle jne... Ruoka oli kuitenkin ihan maukasta. Vihanneksia viipaloituna, bataattilastuja grillattuna, kalaa, hyvää salaattia ja leipää, jotka tosin oppaat olivat tuoneet Pekingistä. Kylmä vaan meinasi yllättää, joten jäi osallistuminen dumplinien leipomiskisaankin väliin. Aika erilaisia siis nuo maaseudun olot. Yhdessä huoneessa asustellaan television kera ja patjaa rullataan päiväksi sivuun. Mutta nyt täytyy lopetelle, jotta pääsee lähtemään kaupungille. Kuvat kertovat enemmän, joten laitan niitä nyt useamman.
No comments:
Post a Comment