21.12. Metrolla metropolissa

Pekingin tai Beijingin, kuten se pitäisi nykyisin käytössä olevan pinyin-järjestelmän mukaan kirjoittaa, metroverkosto rakentuu kovaa vauhtia ja 10 vuoden päästä pitäisi olla kai käytössä jo noin 550 km. Tälläkin hetkellä metro on varsin kätevä ja nopea tapa liikkua. Laukut laitetaan läpivalaisuun ja sitten kortilla vilautetaan portti auki. Korttia pitää vilautella poistuessakin ja samalla vähenee siltä arvoa. Kuukausilippua tms aikaan sidottua lippuja ei ole käytössä, vaan jokaisesta matkasta maan alla pitää maksaa aina se 2 juania. Busseihin verrattuna se on todella paljon, koska niissä matka taittuu 0, 4 juanilla. Metrovaunut ovat hyvin siistejä, ja taulutelevisiot viihdyttävät matkustajia. Kuulutukset ovat kiinan lisäksi englanniksi kuten myös reittikartat, joista voi seurata matkan kulkua. Englanti lienee pitkälti olympialaisten vaikutusta. Joskus ei kyytiin kyllä meinaa mahtua, vaikka vuoroväli on hyvin tiheä. Sinänsä ei ihme, sillä päivittäin tehdään yli 3 miljoonaa metromatkaa. Asukkaita on noin 15 miljoonaa kaupungissa, mutta kaikilla ei ole kyllä varmaankaan varaa metroilla.

Metro on varmasti kaikkein vaivattomin tapa liikkua täällä. Keskustan alueella voi liikkua kätevästi myös pyörillä. Vaikka autot ovatkin vallanneet lisää tilaa, on pyörille silti varattu oma kapea kaista autokaistojen vierestä. Pyöristä on täällä erilaisia viritelmiä. Niihin on kiinnitty kaikenlaisia tuoleja, tavarankuljetustelineitä, rakennettu koppeja yms... Monissa onkin kyllä lihasvoiman lisäksi apuna myös moottori. Lamput ovat täysin tuntemattomia, joten pimeämällä täytyy olla tarkkana, että huomaa pyörät. Itsestä tuntuu kauhistuttavalta katsella, kun pyörät kääntyvät autojen eteen ilman valoja tai edes heijastimia. Tähän mennessä on yksi pyöräkypärä bongattuna, joten nekin ovat aika harvinaisia. Pyörät näyttävät olevan myös aika paljon ruosteessa ja muutenkin huonossa kunnossa lukuun ottamatta uusia taittopyöriä, jotka voi viedä varmaan hississä kotiin saakka. Itseltä jäänee kuitenkin pyöräilemättä, koska aika paljon valpautta tarvittaisiin. Tai ehkä tuolla Sepon vastukseen kiinnitetyllä pyörällä voi joskus täällä kotona ajella.

Kävelykin on tietysti ihan mahdollista, mutta pitää olla kyllä karttaa lukiessa tarkkana. Mittakaava on nimittäin sellainen, että jos nopeasti aikoo päästä perille, voi valita vain ihan pikkuruisen matkan. Kaikkia katuja kujista puhumattakaan ei tietenkään ole myös merkittynä, mikä aiheuttaa oman hankaluutensa. Haastetta tuovat myös kadunylitykset. Liikennevalotkaan eivät välttämättä tuo apua tilaanteeseen, koska kääntyviä autoja on kuitenkin väistettävä. Kadun yli juokseminen, kaistojen välissä odottaminen ja päin punaisia käveleminen on täysin normaalia. Autot eivät pysähdy, vaikka suojatie olisikin merkitty. Muutaman kerran on jo käynyt niin, että kun ristetyksen kerääntyy tarpeeksi jalankulkijoita lähdetään joukolla yli sanattoman sopimuksin voimin. Ilmeisesti autoilijat eivät sitten viitsi ajella suuremman ihmismassan päälle. Hotelleiden edessä voi olla työntekijöitä, jotka kävelevät autokaistalle pysäyttämään autot, jotta turistiraukat pääsevät yli. Kaistoja on rajattu muovisilla esteillä ilmeisesti sen takia, etteivät autot tee kääntymisiä miten sattuu ja ajelevat suurin piirtein oikeisiin suuntiin. Autolla ei täällä pääsisi ajelemaankaan ulkkina, mutta kuskin voisi tietysti palkata autoineen. Takseja on kuitenkin saataviss varsin helposti, ja ne ovat Suomeen verrattuna hyvin edullisia. Ongelmana voi sitten olla oikeaan osoitteeseen pääseminen. Jossain taisi lukea, että takseja on liikenteessä noin 60 000. Autojen määrä kasvaa 1000 päivässä, joten aikamoinen kaaos on varmasti lähivuosina odotettavissa. Pyöräilijät joutuvat ehkä luopumaan lopuista kaistoistaan.

Päivän antiin kuului myös tutustuminen tai läpikävely länsimaalaisia merkkituoteita pursuaviin kauppakeskuksiin, joita tuntuu täällä riittävän. Tietysti niissä on myös tarjolla ravintolakerroksia ja luistinratoja amerikkalaiseen tyyliin. Joulukin näkyy lähinnä näissä kiiltävissä ostosparatiiseissa, joissa jingle bellssit helkkäävät ja kuuset säkenöivät. Joulupukitkin hymyilevät ikkunoissa, siis sellaiset tarrat.

Oma shoppailu keskittyi kirjakauppaan, jossa oli saatavilla vieraskielistä kirjallisuutta tai siis englanninkielisiä kirjoja. Kiinan kielen oppikirjoja, kirjoja kulttuuritörmäyksistä, kiinalaisista juhlista yms tuntui olevan yllättävän paljon tarjolla. Ajatellen kuitenkin Kiinan asemaa ja kokoa, ehkä sittenkin yllättävän vähän. Kirjakaupassa, joka sijaitsi ostoskeskuksen ulkopuolella, oli muuten aika viileää kuten yleensäkin täällä kaupoissa. Lämmitystä ei sisätiloissa ole, joten voi miellyttävästi kulkea ulkovaatteissa hikikarpaloiden kihoamatta otsalle. Muutenkaan ei kuumuus ole vaivannut, sillä pakkasta on ollut jopa 10 astetta. Lunta ei kuitenkaan ole, sillä täällä on hyvin kuivaa ja sataa harvoin.