Tauti pitää vieläkin kourissaan, ja nenäliinoja kuuluu kaiken aikaa enemmän.
Päivät ovat kuluneet pääasiassa neljän seinän sisällä. Välillä äänikin hävisi kokonaan. Sehän onkin sitten hyvä syy, ettei ole tullut tätä blogiakaan päivitettyä. Mieli on kuitenkin tehnyt tehdä pieniä retkiä talon ulkopuolellekin. Samalla on voinut tehdä taas havaintoja kiinalaisista tavoista.
Kaupan kassalla laite ei saanut selvää viivakoodista jauhopussissa, joka on muuten sellainen kangaspussi, jossa on kantokahva. Myyjä yritteli siinä oikoa viivakoodia ja uskaltautui lopulta naputtelemaan sen. Ei osunut oikeaan ja nosti säkin kassan alle. Ilmeisesti ei voinut soittaa yhdelläkään myyjälle, joita on joka hyllyn päässä ja välissä, tarkistaakseen hinnan saati sitten hakea itse uutta jauhosäkkiä. Olisi sekin onnistunut siinä ajassa, kun oikoi huonoa viivakoodilappua. Käytiin seuraavana päivänä kaupassa ja kas kummaa siellähän jauhopussi oli takaisin hyllyllä tai sitten toinen sellainen, jossa on kelvoton viivakoodi.
Silkkimarketin Fashion Tailor Shop osoittautui varsin hyväksi paikaksi toisin kuin Liza Tailor, jossa palvelu oli erittäin huonoa ja työnjälki surkeaa. Osittain se johtui varmaan tästä uuden vuoden alusajasta, jolloin on ilmeisesti kauhea kiire. Kankaat tuntuivat olevan silkkimarketissa samantyyppisiä ja -laatuisia kuin Lizalla. Mitat otettiin huolellisemmin ja sain perusjakun sovitukseen seuraavaksi päiväksi. Hintaa jakulle tuli ilman suurempaa tinkimistä 520 yuania eli noin 64 euroa. Vähän liian napakka ja napit voisivat olla alempana, mutta muuten hyvä peruskäyttöön. Koesovituksen jälkeen haluamani muutokset tehtiin nopeasti ja huolellisesti. Sairas olotila laski omaa tarkkaavaisuutta.
Vaatteiden teettämisestä on kyllä nyt sen oppinut, että tärkeintä on itse tietää, mitä haluaa. Nämä perusompelijat tekevät sen, mitä pyytää mutta heidän oma ehdotuksensa voi olla mitä sattuu. Liikkeissä on yleensä kuvastoja, mutta itse voi tuoda vanhoja vaatteita tai kuvia malleiksi. Kaikki haluamansa yksityiskohdat pitäisi muistaa sanoa tarkasti tilausta tehdessä. Yllättävän vaikeaa oli itselläni ajatella napin paikkoja yms pieniä, mutta tärkeitä seikkoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut käydä parissa kaupassa sovittamassa vaatteita ja poimia niistä ne jutut, jotka haluaa omaan vaatteeseensa. Taloudellisesti kannattavaa voisi olla kiertää useita räätäleitä ja pyytää tarjouksia, että saa käsityksen hintatasosta. Samalla voi vertailla kankaitakin. Joka tapauksessa tuota Silkkimarketin sopukkaa voi suositella peruspaikkana. Jos haluaa teettää vaatteita laadukkaista kankaista, kannattaa etsiä ammattimaisempia paikkoja. Esimerkiksi Silkkimarketin lähistöllä on kaksi räätäliä, jotka näyttäisivät ainakin ulkoisesti laadukkaimmilta. Toinen niistä on Take5-ravintoloasta eteenpäin Dongdaqiaon ja Guanghuan kulmauksesta ja toinen Jianguomenin varrella (pohjoispuolella) Guomaon ja Silkkimarketin välissä. Taisi olla jonkin hotellin vieressä.
Teekaupoista en ole tainnutkaan kirjoittaa. Niitä on täällä paljon. Monessa niistä voi myös maistella erilaisia teelaatuja. Kaupat ovat hyvin erikokoisia ja valikoimat vaihtelevat. Silkkimarketin vastapäätä on pienempi teekauppa, jossa olemme asioineet muutaman kerran. Hauskaa, kun myyjä tunnistaa meidät. Harmi vaan, kun teetä pitäisi ostaa aina vähintään 50 g. Pienempiä annoksia eivät suostu myymään. Tai varmaankin, jos ostaisi paljon ja kalliita samasta paikasta. Teenhinta vaihtelee ihan älyttömästi 50 g maksaa 2-200 yuania. Kalliimpiakin on tarjolla, mutta ei nyt ihan joka paikassa.Itse olen ostanut oolongia ja vihreää teetä, jotka ovat maksaneet 20-50 yuania, ja ne ovat ainakin omaan suuhun olleet ihan miellyttäviä. Tosin vihreää teetä on tietysti niin montaa lajia ja valmistaminen vaikuttaa todella paljon makuun, joten siinä mielessä hinnan avulla ei voi valintoja tehdä. Teenurkkauksia on myös muiden kauppojen yhteydessä ja teekauppaketjujakin on. Jasmiinitee on täällä erittäin suosittua ja sitä sitten tietysti tuputetaan isonenillekin aina. Maliando-nimisen kadun liepeillä läntisen rautatieaseman lähellä on teekauppoja loputtomiin. Teetä ihan vain lasipurkeissa (lähinnä vanhoilla ihmisillä) tai termoskannuissa tuntuu ihmisillä olevan aina mukana.
Teetä nautiskelimme Sepon kanssa silloinkin kun seurasimme pekingiläistä oopperaa Huguang Guildissa. Teatteri oli hieno 1800-luvulla rakennettu värikäs pihatalo. (Se sijaitsee Hepingmenin metroasemalta etelään seuraavan suuren tien risteyksessä.) Esiintymislavan eteen oli aseteltu pöytiä ja tuoleja. Ooppera johtaa ajatukset ehkä vähän harhaan, sillä täällä siihen kuuluu mm. akrobatiaa ja pantomiinia laulun lisäksi. Yksittäisen teoksen sijasta on tavallista esittää otteita eri teoksista tai pieniä yksittäisiä esityksiä. Meidän iltanamme hauskinta oli seurata taidokasta pantomiinia. Esiintyjät olivat pimeässä huoneessa ja yrittivät väistellä miekkoineen toisiaan. Laulua oli sellaista vinkunaa, josta ei kauaa jaksa nauttia. Rumpumusiikkikin oli aika raastavaa korville: tuli mieleen 10 innostunutta tenavaa, jotka hakkaavat kattiloita ja kattilan kansia yhteen kaikin voimin. Kasvojen ja naamioiden vaihtoa olisi ollut mukava nähdä, mutta sellaista ei nyt ollut ohjelmassa. Esiintyjien kasvot oli kyllä maalattu upeasti ja asuisa oli värejä, jotka kenties noudattelivat perinteistä symboliikka: punainen=hyvä, valkonen=viekas jne...
Taide-esityksistä voi nauttia myös Lao She:en teehuoneella, joka oli myös vaihtoehtona. Täytynee vierailla ensi kerralla siellä. Matkailijoille mainostetaan eniten Liyuanin teatteria, jonne saa helposti lippuja. Se on kuitenkin sisustukseltaan täysin uusi uusi ja ilmeisesti keskittyy nimenomaan matkailijoiden viihdyttämiseen. Huguang Guild Hallin lisäksi Pekingissä on pari muuta vanhaa teatteria Prince Gong Mansion ja Zhengyici teatteri, jotka varmasti itsessäkiin ovat vierailemisen arvoisia kuten oli toi meidän Huguang. Uudemmissa puitteissa perinteisistä esityksistä voi nauttia Chang'anin Grand teatterissa ja uudessa esittävien taiteiden talossa.
Matkustaminen Kiinan länsiosiin junalla kiehtoo entistä enemmän. Siellä olisi niin toisenlaista. Maisemat vaihtelisivat erämaasta vuoriin ja ihmistenkin elämäntyyli olisi varmasti hyvin toisenlaista. Parasta matkustusaikaa olisi kevät tai syksy. Nyt oma kokemukseni Kiinasta on hyvin pääkaupunkikeskeinen. Näin lepäillessä on hyvä suunnitella ja ajatella kaikenlaista.
No comments:
Post a Comment