Aamulla olo taas tukkoisen huono. Ilmeisesti retkeily Kesäpalatsissa ja tuhti hot pot -illallinen olueineen Sepon, Santerin, Mikon ja Saijan oli sitten liikaa. Päivän ohjelmanumeroksi muodostui kampaajalla käyminen. Strategian hiomiseen vierähtikin pari tuntia. Päätin, että ihan halpaan ja paikalliseen paikkaan en halua mennä, koska mahdolliset täikammat ja muut poppa-aineet eivät kiinnosta edes yhden kokemuksen vertaa. Toisaalta huippusalonkikaan ei houkuttele, jos innostunut kiinalainen päättää tehdä jonkin uudenlaisen kokeluin, joka näyttää hyvältä vain 2 tuntia. Sitä paitsi niissä hinnatkin ovat korkeammat kuin Suomessa. Päätin mennä jonkinlaiseen keskitason paikkaan, mutta kuinka löytää sellainen.Lähdenkö vain ulos ja kävelen sitten sisään johonkin salonkiin? välttääkseni mahdollisuuden, etten löytäisi yhtään soveliasta paikkaa, tartuin Time Outiin ja rupesin etsimään kampaamomainoksia. Lähistöltämme löytyi reilun puolen tunnin tutkimisen jälkeen pari paikkaa, jotka näyttivät varteenotettavilta. Täällä on muuten tosi turhauttavaa yrittää löytää paikkoja osoitteiden perusteella. Mainoksissa ja esittelyissä osoitteet ovat pinyniksi, mutta niitä ei voi sellaisenaan kirjoittaa netissä oleviin karttaohjelmiin, jotka toimivat kiinalaisin merkein.Kiinalaiset merkitkään eivät välttämättä kyllä auttaisi, koska niitä ei itse osaisi oikein kirjoittaa, mutta ainakin taksikuski saisi niistä selvää ja niiden avulla voisi nimiä vertailla. Sijaintia tarkentaa usein vain kaupunginosa, district, mutta siitäkään ei ole paljon apua, koska ne ovat niin isoja. En ymmärrä, miksei suurempia teitä, risteyksiä tai muita maamerkkejä voisi käyttää hyväksi tai lisätä vaikka karttoja ohjeisiin tai noihin lehtisiin tai jakaa noita isompia kaupunginosia pienempiin. Lopullinen löytäminen voi olla vielä oma projektinsa, sillä samassa osoitteessa voi olla useita korkeita taloja, kummallisia sisäpihoja tai takakujia eikä tietenkään mitään opasteita.
Päädyin Carrefourin yhteydessä olevaan Salon 88-nimiseen paikkaan, joka mainosti itseään kansainvälisenäkin. Pääsiin heti roikuttamaan päätäni lavuaarissa ja sitten leikkaukseen. Olin hieman varuillani, joten pyysin vain pientä lyhennystä. Siinä sitten englantia taitava mies napsi hiuksia välillä vihellellen ja kiinalaistäti rullat päässä tuijotti vieressä. Asiakkaita tuntui riittävän, vaikka perinteisesti näin uuden vuoden aikaan onkin kai epäonnekasta tehdä uutta. Muutosta päässäni ei juurikaan huomaa kuin pienenä siistiytymisenä, mutta itsestä tuntuu isommaltakin muutokselta. Jos olisin täällä pidempään, menisin kyllä uudestaan ja antaisin vähän ronskimmin leikata. Hyvä kokemus ja uskallankin suositella tuota Salon 88:a. Lasku oli 38 yuania eli noin 6 euroa.Kampaajalla käynti on kyllä aina jotenkin jännittävää,varsinkin ulkomailla. Lopputuloskin voi olla niin monenlainen ja pitkäkestoinen vaikutuksiltaan.
Muuten päivä meni sitten rauhallisesti lajitellessa kuvia, suunnitellen tavaroiden pakkausta ja venytellen elokuvan äärellä. Saisi kyllä tämä olo parantua lopullisesti, jotta pääsisi taas kunnolla liikkumaan eikä tarvitsisi yskiskellä. Ikävästi vielä päivät vähenevät. Se on jo sinänsä todella harmillista ja tämä olo tekee sen vielä tylsemmäksi.
Illalla menimme Sepon kanssa kuitenkin suunnitelmien mukaan Santerin ja hänen suomalaisvieraidensa Mikon ja Saijan kanssa katselemaan Beijing Night Showta. Taksikuskille paikka oli tuntematon ja lipussa huono ohjeistus. Onneksi kuitenin oman kartan avulla pääsimme hyvin perille. Santerin poppoo oli vähän enemmän kierrellyt ja jopa tavannut taksikuskin, joka oli sanonut, ettei tiedä, missä paikka on. Hämmästyttävää, yleensähän täällä lähdetään vaan ajelemaan. Ennakko-oletuksena mainosten ja kommenttien perusteella minulla oli, että näkisimme oopperaa, kung fua, akrobatiaa jne.. eli kaikenlaisia ohjelmanumeroita vuoron perään. Illan aikana kuitenkin paljastui, että kyseessä oli kertova tanssiteos, jossa pääpaino oli valoilla ja näyttävillä puvuilla ja välillä oli sitten mausteena edellä mainittuja taidonnäytteitä. Esitystä seurailtiin pöydästä nautiskellen samalla teetä ja vodkaa kunnon slaavilaiseen tyyliin. Siis meidän pöydässämme.Kalliimpiin lippuihin olisi kuulunut myös ruokailu. Muutamaan pöytään näytettiinkin ennen esitystä tuovan pieniä ruoka-annoksia laatikkoon pakattuna. Luulin, että meilläkin olisi ollut ruokaa, mutta eipä sitten ollut. Täällä ei kyllä koskaan tiedä, mitä oikein tapahtuu. Joka tapauksessa viihdyttävä kabareemainen esitys, mutta akrobatiasta, kung fusta tai oopperasta ei kyllä näe, vaan niitä varten pitää toisiin esityksiin.Hyvä paikka nähdä suuria tanssijaryhmiä ja koreita asuja. Ylivoimaisesti hienoin osuus oli kasvojenvaihto, jota en ole aiemmin nähnyt. Lavalla olevalla tyypillä vain yhtäkkiä vaihtui naama/naamio toiseksi ja sitten taas toiseksi ja välillä omiksi kasvoiksi ihan itsestään. Show'n jälkeen kohosimme 65.kerroksen China-baariin Park Hyatt-hotelliin, jossa olimme jo Sepon kanssa kerran käyneetkin. Tällä kertaa oli tosi saasteista tai sumuista ja näkymät olivat todella huonot. Nautiskelimme lasilliset rauhassa ja puhuimme kiinalaista ja Kiinasta. Sepon kanssa kävelimme sitten kotiin, sillä ajattelimme yöunien olevan hyvää lääkettä lopulliseen toipumiseen, mutta muut jatkoivat vielä Buddha-baariin.
No comments:
Post a Comment