Kyllä se paukuttelu eilen jatkui ja kiihtyi puoltayötä kohti. Joskus varttia vaille kaksitoista alkoi näkyä yhä enemmän ihan tavallisia perusraketteja. Ilotulittelu jatkui lakkaamatta ainakin puolisen tuntia. Joka puolella räjähteli erilaisia raketteja ja äänivyöry oli uskomaton. En koskaan ennen ole kuullut tai nähnyt moista. Koska en mikään rakettifani ole, onnistuin sitten nukahtamaan. En siis tiedä tarkkaan, kuinka kauan tulitus vielä jatkui. Hassua oli, kun ei tarvinnut kääntää päätään taivasta kohden, sillä maasta ammutut raketithan sitten räjähtelivät jo meidän ikkunoiden korkeudessa.
Tänään ei ole onneksi enää paukkunut, vaan juhlinta on jatkunut muuten. Kävimme Sepon kanssa ihmettelemässä juhlintaa Ditan-nimisessä puistossa, jonne oli 10 yuanin pääsymaksu. Santerilla kavereineen oli juhlinta eilen venähtänyt aikaiseen, joten he eivät tulleet sitten mukaan. Puisto oli muuttunut todelliseksi markkina- ja karnevaalipaikaksi. Tuli vähän vappu mieleen. Palloja heittelemällä, purkkeja kaatamalla, naruja vetämällä ja monella muulla tapaa olisi voinut saada itselleen jättinallen tai jonkin muun pörröturrikan. Myynnissä oli peruukkeja, naamareita ja hyrriä. Käärmenaisia olisi voinut ihailla teltoissa. Sinne tänne oli ripoteltu esiintymislavoja, joissa tanssijat ja laulajata esiintyivät ja houkuttelivat välillä yleisöäkin mukaan. Mielenkiintoisin oli lohikäärme-esitys. Kaksihenkiset lohikäärmeet tekivät kaikenlaisia akrobaattisia temppuja eivätkä tyytyneet vain heiluttelemaan päätänsä tai nostelemaan käpäliään. Rummutustakin oli.
Lohikäärmelavan luona oli onneksi väljempää ja esityksiä pystyi seuraamaan melkein rauhassa. Muuten puiston pääkäytävät oli ihan täynnä iloisia mustapäitä ja eteneminen sujui virran viedessä. Ei kovinkaan miellyttävää. Hieno kokemus nähdä härän vuoden juhlintaa, mutta himpun ahdistavaakin. Puistojuhlat jatkuvat koko viikon, joten pitänee kuitenkin käydä tutustumassa toiseenkin puistoon. En nimittäin tiedä, onko meno samanlaista joka puistossa. Kahden kokemuksen perusteella voisi sitten vetää varmempia johtopäätöksiä...
Hassua oli se, että alueella ei ollut oikeastaan mitään ruokaa myynnissä, vaikka täällä kaikenlaisia snackseja on yleensä tarjolla. Nälkäisinä menimme läheiseen pikaruokatyyppiseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa olivat sitten systeemit sekaisin. Saimme aluksi tilaamia annoksia kolminkertaisina ja sitten paria annosta emme saaneet ollenkaan. Liiat ruoat kyllä vietiin pois. Täällä on tapana jättää pöytään tilauslomake, johon tarjoilija sitten merkkailee tuomansa annokset. Tässä paikassa merkintöjä ei tehty. Koska kahta annosta ei kuulunut kohtuulliseen aikaan, pyysimme laskun. Siinä oli tietysti kaikki laskutettu. Olimme pyytäneet laskun salivastaavalta tai pomolta vaikuttaneelta tyypiltä. Osoittelimme hänelle lautasia, joita oli neljä. Laskussa oli veloitus 6 annoksesta. Hän sitten osoitteli ruokailulautasiamme eikä suostunut tajuamaan, että kahta annosta ei ole koskaan tullut. Puuttuvat ruoat olivat keittoja eikä meillä ollut yhtään keittolautasta pöydällä. Alkoi vähän risoa moinen ymmärtämättömyys varsinkin, kun tyyppi oli aluksi englanniksi kysellyt, kuinka voisi auttaa. Noh, se olikin ainut sitten mitä oluen lisäksi taisi osata. Heittelin vihaisen oloisesti seteleitä pöydälle ja takin niskaani. Kiinalainen alkoi sitten vähän siinä kauhistumaan. Samalla hetkellä toinen puuttuvista keitoista saapui, ja tyyppi taisi päästä lopultakin tilanteen tasalle. Sorry, sorry, sorry tuntui ryöppyävän loputtomiin ja väliin jotakin mongerrusta ja later. Saatiin sitten 20 yuania takaisin. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka tilannetta käsiteltiin myöhemmin kiinalaisten kesken ja kuinka noloa se oli tuolle hepulle.Olivat kämmäilleet viereisen pöydänkin tilausten kanssa, joten ei siis ilmeisesti harvinaista.
No comments:
Post a Comment