27.1.Kesäpalatsissa

Räisk!Pauks!Pumpum! Kyllä räjähtely jatkui vielä eilen illallakin, mutta paljon vähäisempänä. Parhaillaankin jossain pamahti. Peking on höllentänyt tulitussääntöjään, mutta tiukat ne ovat paikallisten mielestä silti. Vain sunnuntaina ja maanantaina sai paukutella koko päivän ja loppuina 8 tai 10 päivänä saa räjäytellä vain klo 19-24.00.

Räjäyttelyn lisäksi ohjelmat puistoissa jatkuvat koko viikon. Tänään suuntasimme Sepon kanssa Kesäpalatsin alueelle. Siellä näimme heti alkuun lohikäärmetanssia. Lohikäärmeet räpyttelivät veikeästi silmiäänkin samalla kun taituroivat erilaisia temppuja. Lohikäärmeiden jälkeen meitä viihdytti pekingiläisen oopperan amatöörit. Kyllä mummoja jammailutti ja jalka nousi koreasti. Joillakin oli hilpeä aasiasustekin. Harmi kyllä esitykset loppuivat aika nopeasti. Ilmeisesti ne keskittyvät aamupäivään. Kesäpalatsin alueelta puuttui markkinameininki muuten-onneksi.

Saimme tutustua melko rauhassa valtavaan puistoalueeseen temppeleineen. Siihen kuuluu iso järvikin, jonka jäällä ihmiset kävelivät sulista paikoista piittaamatta. Kesäpalatsi on rakennettu 1700-luvun alkupuolella (Oing-dynastian aikana siis), mutta englantilaiset ja ranskalaiset sivistyneinä valloittajia tuhosivat sen aika perusteellisesti toisessa oopiumsodassa ja bokserikapinassa (1900). Sittemmin rakennukset on kunnostettu tai rakennettu uudelleen ja paikka laitettu muutenkin kuntoon. Tosin mukavaa keskeneräisyyttä ja kulumista on näkyvissä. Alueella sai vähän kiipeilläkin ja ylhäältä kukkulalta avautui sitten hienoja maisemia. Saasteinen sumu heikensi vain valitettavasti näkyvyyttä. Vaikka puistossa käy varmasti paljon turisteja, se ei kuitenkaan tuntunut erityiseltä pyydykseltä; katot eivät kimallelleet eikä hihoissa roikkunut cokiksen tai postikorttien myyjiä. Toki myymälöitä oli, mutta niissäkin oli ihan kohtuulliset hinnat ja tavaroita, joita myös kiinalaiset ostivat. Ei siis pelkkää turistirihkaamaa. Muutenkin Kesäpalatsi tuntui sellaiselta, että siellä oikeasti käydään ja ollaan sen itsensä vuoksi eikä vain siksii, että se olisi yksi must see -kohde Pekingin alueella.

Itse pidin Kesäpalatsin alueesta kovasti. Siellä näkee ja kokee hyvin kiinalaisen puiston temppeleineen ja kivipolkuineen. Kesällä voisi vetäytyä puun alle lueskelemaan ja nauttia eväistä. Järvellekin voisi mennä veneellä. Lämpimästi suosittelen kyllä visiittiä siellä. Kun seuraavan kerran tulen Pekingiin on se myös listalla.

Kun palasimme metrolla kotiin, Seppo sai pienen fanin. Poika napitti Seppoa, yritti isän opastamana sanoa englanniksi jotakin ja tuijotti kännykkää innokkaasti. Oliskohan ollut ikää jotain 4 vuotta. Tätä jatkui koko matkan ajan, mikä on kummallista. Lapset jäävät täällä usein tuijottamaan ja välillä näyttävät pelästyvän meitä valkoisia jättiläisiä, mutta useimmiten kyllästyvät ihmettelyyn melko äkkiä tai sanovat vain helou helou ja hymyilevät ujosti tai kikattavat reippaasti.

Näin uuden vuoden aikaan on metrossa näkynyt harvinaisen paljon lapsia ja vammaisia. Ilmeisesti nyt on aikaa sitten reissata heidänkin kanssaan kotikulmien ulkopuolelle. Lapsia kannetaan täällä sylissä. Muutamia taitettavia rattaita olen nähnyt, mutten yksiäkään vaunuja. Niiden kanssa liikkuminen olisikin kyllä kaikkea muuta kuin kätevää. Hyvin näyttävät vekarat kulkevan käsivarsilla ja vähän isommat joskus reppuselässäkin.

Kiipeily ja kävely tuntui vähän raskaalta. On kyllä kunto tässä rapistunut täysin. Onneksi sentään aivastelu ja köhiminen on tänään ollut vähäisempää. Taidan selättää viirukset lopultakin.

Uskomatonta ensi viikolla tähän aikaan olen jo lähestymässä Helsinkiä. Aika on kyllä mennyt uskomattoman nopeasti. Mielelläni jäisin tänne vielä pidemmäksi aikaa varsinkin kun tässä on sairastellessa mennyt yli viikko. Muutenkin tässä on alkanut päästä vasta käsiksi näihin kiinalaisiin tapoihin edes vähän.