Koko päivän on paukkunut ja jyrähdellyt. Ihan kuin sota-alueella olisi tai niin ainakin kuvittelen. Meteli on kiihtynyt kaiken aikaa ja nyt jopa taivaalla näkyy väriläiskiäkin silloin tällöin, kun vilkaisee ulos täältä 23. kerroksesta. Parvekkeen oven avaaminen tuo korvia vihlovan äänivyöryn sisälle asti. Kyllä pahat henget nyt saavat kunnolla kyytiä. Uskaltauduimme Sepon kanssa äsken käymään ihan ulkona asti. Melkoisia kiinanpommimattoja ja muita räjähteitä siellä kaduilla sytytettiin tuleen. Yhden normaalin tulituksen kesto oli kellolla mitattuna yksi minuutti. Kädet piti laittaa korville silloin tällöin ja valita kulkureitit huolellisesti. Pommien jäänteiden päällä sai sitten kyllä talsia-riittää harjoille töitä. Muutamassa paikassa oli vaahtosammuttimia valmiusasemissa, ja maastopukuisia miehiä käveli vastaan kypärät päässä ja termospullot käsissä. Saas nähdä, kuinka kauan tykitys jatkuu. Aika kaamea olisi tällainen äänimaisema. Huomenna alkaa härän vuosi ja toivottavasti juhlinta jatkuu ilman pommittelua.
Rotan vuoden viimeisen päivän kunniaksi sain kadonneen ääneni takaisin ja muutenkin olo tuntuu paremmalta. Höyrysaunasta hain jälleen apua yskösten irroitteluun. Huotarin ja Seppälän kirja Kiinan kulttuurista lähenee loppuaan, ja dynastiatkin tuntuvat jääneen jotenkin mieleen. Kaikenlaista kiinnostavaa olisi kyllä Kiinasta vielä luettavana ja koettavana. Evästystä haimme läheisestä muslimiravintolasta. Tilasimme kuvien perusteella bambuannoksen ja kasvissekoitusannoksen ja saimme kiinankaalia ja kananpaloja. Onneksi sentään mausteinen naanmainen leipä oli hyvää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment